* * *
* * *
Tämä yön yli hautunut häränhäntäragu on ehkä parasta, mitä keittiöstäni on koskaan maailmalle lähtenyt. Lohturuokaa ja halpojen ruhonosien hyödyntämistä parhaimmillaan!
* * *
Ruokabloggaus vie helposti mukanaan pikkusormen ja koko käden jälkeen ihan koko elämän. Itse kokkaamisen ja bloggaamisen lisäksi pitää vielä jaksaa olla aktiivinen tuolla sosiaalisessa mediassa: päivittää Facebook-ryhmää, tuottaa sisältöä Instagramiin ja olla nokkela Twitterissä.
Yrittää paitsi houkutella uusia lukijoita, myös ilahduttaa niitä vanhoja. Pyrkiä aktiivisesti päivittyvään, laadukkaaseen sisältöön; niin tekstin, reseptiikan kuin kuvienkin suhteen. Ja aikaa on varattava myös siihen, että edes yrittää kehittää osaamistaan niin IT-, kuvaus-ja verkostoitumistaitojen saralla.
Ja sitten pitäisi vielä ehtiä lukea ja kommentoida muiden blogeja ja yrittää seurata, mitä muualla ruokamaailmassa tapahtuukaan. Ideat, trendit, uudet oivallukset ja raaka-aineet - kaikki johtaa helposti kilpajuoksuun siitä, kuka keksii sen seuraavan Uuden Jutun.
Hauskaa bloggaaminen on, mutta kyllä sitä itsekin huomaa välillä tekevänsä vähän suorittamisen veren maku suussa. Jossain sivussa kun on töissäkin käytävä, kaupassa jonoteltava, parisuhdetta vaalia (muuallakin kuin keittiön puolella!), viiniä juotava ja jalkapallon siirtoikkunoita seurattava.
Ja sitten. Sitten käy näin.
Kun sitä antaa itselleen vähän vapaata ja ihan luvan kanssa vähän vasemmalla kädellä tekee ruokaa, jonka ei ole tarkoituskaan päätyä blogiin, vaan ihan vain ruokkia nälkäinen kanssa-asuja eikä kirjoita asioita muistiin eikä stailaa eikä kuvaa... niin sitten lopputuloksena onkin jotain sellaista joka saa itsensäkin ihan hiljaiseksi.
Sitä vain tuijottaa sylissään istuvaa, varsin vaatimattoman näköistä annosta eikä usko oikein itsekään: minä tein tuon. Ihan itse sain aikaan tuollaista.
Tämä ragú on niitä. Ei se tosin ihan kaikkia hiljaiseksi saanut: seuraavan päivän lounaaksi säästyneet jämät kirvoittivat karhunkokoisessa lakimieskollegassa varsin pontevan kirosanaryöpyn. "Ai helvetti että onkin hyvää! Jumalauta!" Your honour, I rest my case.
Mutta suunnilleen näinhän se meni.
Kun sitä antaa itselleen vähän vapaata ja ihan luvan kanssa vähän vasemmalla kädellä tekee ruokaa, jonka ei ole tarkoituskaan päätyä blogiin, vaan ihan vain ruokkia nälkäinen kanssa-asuja eikä kirjoita asioita muistiin eikä stailaa eikä kuvaa... niin sitten lopputuloksena onkin jotain sellaista joka saa itsensäkin ihan hiljaiseksi.
Sitä vain tuijottaa sylissään istuvaa, varsin vaatimattoman näköistä annosta eikä usko oikein itsekään: minä tein tuon. Ihan itse sain aikaan tuollaista.
Tämä ragú on niitä. Ei se tosin ihan kaikkia hiljaiseksi saanut: seuraavan päivän lounaaksi säästyneet jämät kirvoittivat karhunkokoisessa lakimieskollegassa varsin pontevan kirosanaryöpyn. "Ai helvetti että onkin hyvää! Jumalauta!" Your honour, I rest my case.
Mutta suunnilleen näinhän se meni.
Neljälle
Yön yli hautunut häränhäntäragu:
1 kg häränhäntää
suolaa, mustapippuria
1 sipuli
3 cm pala inkivääriä ohuina suikaleina
3 isoa valkosipulinkynttä
3 rosmariininoksaa
3 laakerinlehteä
1 porkkana
ruskistamiseen: voita ja/tai öljyä
Lohko sipuli ja porkkana. Kuori valkosipulinkynnet ja runno hieman veitsen hamarapuolella. Suolaa ja pippuroi häränhäntä ja ruskista kunnolla isossa padassa. Lisää sipulit, porkkana ja valkosipulinkynnet. Anna niidenkin ottaa vähän väriä.
Lisää pataan sitten loput ainekset ja kaada tarpeeksi vettä, jotta liha peittyy. Siirrä peitettynä 130-asteiseen uuniin ja anna hautua yön yli (10-12 tuntia).
Jos lihakauppias on paloitellut häränhännän pienemmiksi paloiksi, 5-6 tuntiakin riittää. Mutta eipä tämä piloille kyllä mene vaikka saa ihan rauhassa muhia pidempäänkin. Katso vain, ettei neste ole kokonaan haihtunut.
Nosta liha varovasti reikäkauhalla padasta (tässä vaiheessa se kirjaimellisesti jo putoaa luusta) ja anna levätä peitettynä. Siivilöi jäljellä oleva liemi ja jäähdytä se pikaisesti pakastimessa. Näin rasvakerros on helpompi kuoria pinnalta.
Valmista nestettä ei yön yli hauduttamisen jälkeen paljoa jää - itselläni jäi n. 1,5 dl. Jos nestettä ei ole juurikaan jäänyt - ei hätää. Kastike itsessään riittää kyllä.
Kastike:
1 sipuli
1 dl punaviiniä
1,5 dl paistonestettä
1,5 dl paistonestettä
1 prk (400 gr) tomaattimurskaa
1/2 dl soijakastiketta
1/2 dl siirappia/ tummaa sokeria
1/2 rkl vastajauhettua maustepippuria
1/4 appelsiinin raastettu kuori
3/4 dl rusinoita
Kuori ja hienonna sipuli ja pehmitä padassa öljytilkassa. Lisää pataan punaviini ja anna kiehahtaa. Lisää sitten loput ainekset ja riivitty liha. Anna hautua miedolla lämmöllä vielä tunnin verran. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa. Tarjoa polentan (oma suosikkini!) tai pastan (Naapurinpojan suosikki) kanssa.
Kuori ja hienonna sipuli ja pehmitä padassa öljytilkassa. Lisää pataan punaviini ja anna kiehahtaa. Lisää sitten loput ainekset ja riivitty liha. Anna hautua miedolla lämmöllä vielä tunnin verran. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa. Tarjoa polentan (oma suosikkini!) tai pastan (Naapurinpojan suosikki) kanssa.
Ja jos pastankin haluat ihan itse tehdä, täältä ohjeet siihenkin!
___________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!
Haha, niin tiedän tunteen... :-D Mutta niinhän se on, rennosti ottamalla tulee aina hyvä lopputulos. Miten se voikin olla niin vaikea muistaa?!?!
VastaaPoistaälä kysy... :-/
PoistaTaas osui suoraan suoneen! Häränhäntäpata on ollut vuosikausia niitä pitkään haudutettavien pataruokien ykkösiä, joihin se jäljittelemätön maku tulee luista ja luuytimistä. Aivan kuten saamelaisystäväni Piiku eilen mainitsi. Nykyisellään olen valmistanut pataruoat melkeinpä poikkeuksetta CrockPotissa eli haudutuspadassa yönyli juttuna. Viimeksi siellä ovat hautuneet poron niskanikamat ja hirvenvasan potkakiekot. Lampaan potkakiekot (ne pienemmät) odottavat vielä vuoroaan. En tiedä mitä häränhäntä maksaa tänäpäivänä, mutta riistalla on ollut ainakin ihan hyvä hinta viime aikoina, mutta kaikki on niin suhteellista. Noita liemiä onkin kertynyt jokunen purkki pakastimeen ja nyt niillekin tuli uusiokäyttöä kastikereseptisi myötä, kiitos siitä! :) Lainaus Koraanista: "Hermostuneisuus on sairautta ja kiire on kotoisin pirusta."
VastaaPoistaHäränhäntä on halpaa kuin mikä! Ja ihan ehdottomasti yksi omia suosikkiruhonosia.
PoistaKiire on tosiaan kotoisin pirusta, mutta kyllä noissa maissa asuneena välillä arvostaisi sitäkin,jos hommat edes toisinaan toimisivat ajallaan :-)
Täytyypä huomenna käydä kaupassa etsimässä sitä härän häntää :) Meinasin melkein unohtaa tuon Lappilaisten mentaliteetin ... ehkä huomenna tai ens viikolla. Viimeksi keitin potut yöllä Lemmenjoen Muuraispurolla klo 03 yöllä, kun olin laittanut kellon naulaan heti loman alussa. Edellisenä iltana olin vielä klo 21 Utsjoen Pulmankijärvellä hillassa. Ja se Espanjalaisten manjaana :)
VastaaPoistaihanaa ja ennenkaikkea rentouttavaa lomaa!
PoistaOlen nykyisellään ihan iki-lomalla ja kokopäivätoiminen vapaa-ajan ajattelija ja kesällä ahventen narraaja ja joskus vähän muidenkin ... kalojen pääasiassa :)
Poista