Blogi 2 v!

For English, please click here

* * * 

Blogi viettää tänään kaksivuotissyntymäpäiviään. Itse olen tuossa samassa ajassa tosin vanhentunut ainakin viisi...

En minä kyllä oikein ymmärrä mihin se aika on mennyt, mutta kyllä tuon kuva-arkiston läpikäyminen osoitti että aika paljon sitä aikaa on tosiaan tuolla keittiössä ja koneen äärellä vietetty. 

Vaikka ruokaa tein toki jo ennen blogiakin, niin huomaan suhtautuvani siihen blogin myötä ihan eri lailla. Vakavammin. Ja samaan aikaan kuitenkin avarakatseisemmin ja uteliaammin. 

Aikaa, vaivaa (ja rahaa) tuohon ruokaharrastukseen menee tätä nykyä enemmän kuin koskaan, mutta eipä sen tuomaa iloa ja onnistumisen tunteita voi rahassa mitata. Ja ne ovat onneksi sellaisia asioita, joita pääsee myös jakamaan rakkaiden ihmisten kanssa sunnuntailounaspöydässämme. 

Omat taidot ovat näiden kahden vuoden aikana kasvaneet, sen uskaltaa huomata jo itsekin. Niin keittiössä kuin kameran takanakin. Tuo jälkimmäinen onkin varsin olennainen osa bloggausta ja on niinikään osoittautunut (vatsalaukkuni lailla!) varsin pohjattomaksi rahareiäksi. Blogin nähdessä päivänvalonsa oli minulla kamera jossa yksi linssi. Mistään kuvankäsittelyohjelmista en ollut kuullutkaan. Ja kuvat olivat sen mukaisia...

Kuluneen vuoden aikana on talouteen ilmestynyt jalusta, Lightroom, pitkään haaveissa ollut 50-millinen linssi ("ajatella, että kaksi tuumaa voi tehdä naisen noinkin onnelliseksi", tuumasi Naapurinpoika...), päivänvalolamppu ja roppakaupalla kuvausrekvisiittaa. Ja kyllä sen eron vain huomaa. Innostustakin on ihan uudella lailla. 

Samaan aikaan kun taidot (ja se usko omaan itseensä ja tekemiseen) kasvaa, kasvaa kuitenkin myös itsekriittisyys. Onko tämä kuva nyt tarpeeksi hyvä vai voisiko se olla vieläkin parempi? Onko tämä resepti nyt siinä kunnossa, että sen voi blogiin laittaa vai kaipaako se vielä vähän työtä?

Onneksi sitä tukea ja kannustustusta tulee niin teiltä kuin kotoakin. Ei tätä(kään) blogia ilman noita tekijöitä pyöritettäisi.

Kaikista viime vuoden aikana tapahtuneista oppitunneista, edistysaskelista ja muutoksista suurin oli tuo muutos blogin taustajoukoissa. Vuosi sitten julkaistussa syntymäpäiväpostauksessa kerroin vihdoin teillekin parisuhderintamalla tapahtuneista kipeistä uudelleenjärjestelyistä. Mutta vähänpä osasin vielä tuossa vaiheessa aavistaa: vain reilua viikkoa myöhemmin pyörremyrskyn lailla kuvioihin ilmaantunut Naapurinpoika järjestikin elämäni ihan ennennäkemättömällä lailla uusiksi. Eikä tuo ensimmäinen vuosi ole helppo ollut meistä kummallekaan. Kun ei me vissiin itsekään niin kovin helppoja olla...

Erinäisten myrskyjen jälkeen tulevaisuus näyttää taas valoisammalta kuin aikoihin. Kulunut vuosi on kartoittanut paitsi tutkimusmatkaamme ruokaan, myös toisiimme. Te olette jakaneet matkamme ensimmäisestä hänen koskaan syömästä ruoastani (Vitello tonnato karitsankielestä), päivään Fiskarsissa jona häneen rakastuin, yhteenmuuttoomme ja oppituntiin siitä, miten se Penne Arrabbiatan tomaattikastike kehittyy ja kypsyy pitkän hauduttamisensa aikana (oppitunti, joka on näemmä sovellettavissa moneen muuhunkin asiaan elämässä...!) Aikaisemmin varsin tyytyväistä elämää niiden tehtaan äitien tekemien eineseväiden kanssa viettäneelle Naapurinpojalle kulunut vuosi on etenkin ollut täynnä ahaa-elämyksiä (ja erinäisiä katalonialaisia kestomakkaroita).

Myös viineistä on tullut opittua tämän vuoden aikana varmaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin, paitsi eri tastingien, ruokaa ja viiniä yhdistelevien reseptikilpailujen kuin Viinimessujen ja Viiniristeilyn annin ansiosta. Ja shampanjaankin on ollut ilo tutustua, niin Ceesta Shopin tastingissä kuin Mummillakin. 

Monen monta hyvää ateriaa vuoteen on mahtunut myös vieraissa pöydissä. Olemme syöneet itsemme onnellisiksi niin erinäisissä Helsingin ravintoloissa (joista Ragù Jumalan karitsoineen oli ehkä tämän vuoden ykkönen) kuin lukuisissa ruokatapahtumissakin: Herkkujen Suomessa, Streat Helsingissä, Taste of Helsingissä ja tuoreeltaan Länsi-Uudenmaan ruokakierroksellakin. 

Ulkomaanreissut jäivät tänä vuonna vähiin päivää Tukholmassa ja Tallinnan pyrähdystä lukuunottamatta.  Lyhyeksi jäänyt kesälomakin kun kului niinikään noihin Uudenmaan helmiin tutustuessa. Fiskars tulee aina olemaan meille erityinen paikka,  mutta kovin auvoista oli myös Nauvossa. Ja Hangossa. 

Odotan tulevaa blogivuotta jo innolla. Kainalossa ihminen, joka hymy huulillaan selviytyi niin Tukholman foodiekierroksen kuin MS Gracen viiniristeilynkin kaltaisista ruokamaratoneista, jaksaa tsempata kun itsellä usko loppuu, yllättää silloin kun sitä eniten tarvitsee, tiskaa paremmin kuin minä ikinä eikä koskaan valita kuvatessa kylmenneestä ruoasta. 

Mutta sitä ennen katsaus kuluneeseen! Teidän lukijoiden suosikeiksi nousseen kärkikymmenikön löydät täältä. 

*  *  *  *  *

Sesonkien mukaan eläminen on meilläkin vahvistunut. Possu-omena-sieni-täytteiset raviolit varsinkin sykädyttivät sydäntä: itsetehty pasta, ystävän keräämät sienet, työkaverin kasvattamat omenat, toisen työkaverin viljelemä salvia... Oi ja oi. 

Kotimaiset, lähituotantona (väliin niinkin läheltä kuin siitä työkaverin pihasta!) viljellyt kasvikset ovatkin paitsi fiksu, myös edullinen valinta. Tämän vuoden suurin hullaannus oli kurpitsa, joista valmistuneet kurpizza, risotto sekä gnocchit valkosipulivoissa rapeaksi paistuneiden salvianlehtien kanssa olivat yksiä omia suosikkejani. 

Kastanja-ruusukaali-pekonipaistoksen myötä aloin myös oivaltaa, minkä takia jotkut niin kovin tuosta ruusukaalista intoilevat. Herranjumala että olikin hyvää!

Blogista haettiin myös enemmän ja enemmän gluteenittomia reseptejä. Leivonnassa keliakia voikin olla varsin haastava eivätkä omatkaan kokeilut ole aina psykoosia kummempaa tuottaneet, mutta niin appelsiini-rosmariini-polentakakku kuin sitruuna-polenta-unikonsiemenkakku olivat niin hyviä ja meheviä että niitä tehtiin useampaankin otteeseen. Osoittautuivat oivaksi keinoksi päästä eroon niistä suurtalouskeittiökokoisista polentapusseista joita huomasin kauppareissuiltani aina kotiin "kaiken varalta" raahaavani...

Niinikään kasvisruoka kasvatti suosiotaan. Vuoden kohokohdat tuolla saralla olivat teidänkin suosikeistanne löytynyt punajuuririsotto, paahdettu aloo gobi sekä panzanella. 

Kasvissyöjää minusta ei tule (enää) koskaan. Sen sijaan pyrin blogissakin korostamaan kestävämpää kulutusta: että suosittaisiin kotimaista tuotantoa ja luomua mikäli vain mahdollista. Mieluummin harvemmin mutta parempaa. Possu on yllättänyt monimuotoisuudellan myös Naapurinpojan ja possu onkin yksi niistä lihoista, missä sen luomun myös maistaa. Kokeile vaikka tätä filippiiniläistä possunkylkeä!

Toinen asia, mihin toivoisin blogin reseptien innostavan lukijoita on se koko eläimen hyödyntäminen: että jätettäisiin ne kalliit fileet sinne hyllyyn ja otettaisiinkin sen sijaan vaikka possua niskasta kiinni. Tai opeteltaisiin hyödyntämään sisäelimiä. Hitaalla hauduttamisella saadaan uskomattomia tuloksia vähällä vaivalla ja noissa vähemmän käytetyissä ruhonosissa on lisäksi niin paljon enemmän makua!

Kulunut vuosi näki blogissa myös ennätysmäärän ankkaa, etenkin confitina. Että voi ollakin hyvää... Mutta toinen vuoden suosikiksi kohonnut raaka-aine olivat kanansydämet. Etenkin teriyakimarinadissaan. Ja kananmaksaresepteistä tämä portviinillä aateloitu annos oli ainakin yhtä hyvä kuin syyrialaisittain valmistetut kananmaksat!

Liharuoista ihan ehdoton suosikkimme oli se vahinkolaukaus; yön yli haudutettu häränhäntäragù. Jonka resepti saatiin lopulta tänne blogiinkin. 

Myös meren antimia meidän silakkahullussa taloudessamme nautittiin. Ei nyt ehkä ihan niiden suositusten mukaisesti useampaa kertaa viikossa mutta sitäkin monimuotoisemmin. 

Pöydässä (ja blogissa!) nähtiin niin silakkaa, jokirapuja, simpukoita ja mustekalojakin. Vuoden parhaat tällä saralla? Kookos-korianteri-chili-silakka, espanjalaiset simpukat, kalaceviche (jota nähtiin myös uudenvuodenpöydässämme!) sekä mm. sherryssä haudutetut pikkumustekalat.

Vaikka Andalusian auringon alle ei tänä vuonna ehdittykään, pysyi se silti rakkaana inspiraationlähteenä ja tapas-arkistoon tiensä löysi mm. tämä helppoakin helpompi, punaviinissä haudutettu chorizo.

Makumatkoja tehtiin lisäksi toiseen rakkaaseen maailmankolkkaan: Lähi-itään. Ehdottomasti suosittelemisen arvoisia ovat ainakin marokkolainen appelsiini- granaattiomena-pistaasisalaatti, sambousek-piiraat (joita kollega tuossa vieressä juuri suunnittelee seuraavaksi tekevänsä!) sekä libanonilainen lammaspizza, josta kunnia menee tosin yhden vuoden kovimmista keittokirjoista pamauttaneelle Liemessä-blogin Jennille. 

Katukeittiö oli muutenkin kovassa huudossa ja sille tehtiin kunniaa myös täällä. Huh, huh tuota ankkaconfit-burgeria... Polentaranskalaisia on myös tehty vaikka kuinka monta kertaa. Ja aina ne ruokailijat hurmaavat...!

Toinen kovasti suosiotaan omassa keittiössäni kasvattanut keittiö on Aasia, joka on inspiroinut kaikkea mahdollista ihan silakoista lähtien. Se on myös loistava inspiraationlähde kasvisruokiin sekä gluteenittomiin ja maidottomiin ruokavalioihin ja niinpä tuo miso-sesam-dressingistä potkua saava mungpapunuudeleista tehty salaatti oli myös yksi koekaniinieni kehutuimpia. Myös tuota thaivaallista pihvisalaattia tullaan tekemään uudestaan. Parsakauden paras resepti oli puolestaan tämä parsatempura!

Kuluneena vuonna kisaltiin myös erinäisissä reseptikilpailuissa. Voittoa ei tullut tosin mistään... Vaan opinpahan jotain. Niinkuin syömään taas vähän paremmin juustoa: nuo prosciutto-brie-päärynäpizzat olivat nimittäin ihan älyttömän hyviä!

Ja ehdittiin sitä näköjään jossain vaiheessa leipomaankin. Ei tosin tarpeeksi usein kuten työkaverit ovat selväksi tehneet... Jo Instagramissa ihastusta herättivät tuoreeltaan minimuffinsivuoissa paistamalla uusiksi tuunatut piparit ja kehuja keräsi (mm. Hyppyhiirenkin blogissa) myös juhannuksen iloksi leivottu krapulantappajan nimellä kulkenut kylmäsavuporo-suolakurkku-punasipulipiirakka. 

Syviä huokauksia sai ruokailijoilta osakseen myös vuohenjuustolla ja rosmariinilla piristetty raparperipiiras. Pysyvään arsenaaliin jäävät ehdottomasti myös Suolaa & Hunajaa- blogin Jonnalta löytynyt pettämätön pitaleipäohje. 

Viime vuoden 202 postaukseen mahtui paljon muutenkin bloggausta, ruokaa ja ruokakulttuuria sivuavia postauksia. Näistä ehdottomasti luetuimmaksi kiilasi suomalaisen alkoholipolitiikan yksisilmäisyyttä ruotiva Viinan perkele. 

*   *   *   *   *

Iso kiitos teille kaikille kommenteistanne, palautteestanne ja mukanaolostanne. Pysykäähän kuulolla vastaisuudessakin - tulossa on kaikenlaista kivaa!

Ja mitäs ne synttärit ilman lahjoja olisi? Niinpä kaikkien tätä postausta kommentoineiden kesken arvotaan keittokirjakiertomatka maailman ympäri Vera Jordanovin (kyllä, sekin on nyt keittokirjailija...) matkassa. Sana on siis vapaa! Minkälaista ruokaa ja menoa te haluaisitte blogissa nähdä? Mistä te olette erityisesti tykänneet? Mistä taas ette? Mitä haluaisitte lisää?

Veran Don't Miss a bite- kirja arvotaan kaikkien vastanneiden kesken 22.01.2015, joten muistathan jättää yhteystietosi!

EDIT 22.01.2015: Arvonta on suoritettu ja voittajaan oltu yhteydessä.  Kiitos kaikille osallistumisesta ja pysykää mukana vastaisuudessakin - pian taas arvotaan iloksenne pientä luksusta arkeen...!

_______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?