Olimme taannoin sellaisissa Yhteiskunnallisesti Tiedostavien Ihmisten kansoittamissa tupaantuliaisissa, jossa en emäntää lukuunottamatta tuntenut ketään. Ohimennen kuulin kuitenkin, kuinka jossain puhuttiin ruoasta. Huokaisin helpotuksesta, sillä ruoka-aiheiseen keskusteluun olisi minullakin jotain annettavaa. Huomattavasti enemmän kuin Israelin ulkopolitiikkaan tai Itä-Afrikan maaperän köyhtymiseen keskittyvään diskurssiin nyt ainakin. Mutta väärässä olin.
Siellä vaadittiin "merilevän viljelyn optimointia" ja hehkutettiin kuinka "raakaruoka on ihan parasta". Ja voihan se toki noin ollakin. Mutta juuri nyhtölampaalla mahansa täyttäneen ja iltapäivänsä ankankoipia konfitoiden viettäneen karnivoori-omnivoorin korviin tuo särähti. Melkein yhtä paljon kuin sitä seuraava tervehdys: "hei, saisko teille olla jotain ruokaa? Ai niin, JA MEILLÄ EI SITTEN OLE LIHAA!"
Niinno. Ehkä sitä kasvisruokaa voisi useamminkin syödä? Ja siihenhän on Pasta Primavera ("kevätpasta") mitä ihanin.
Siellä vaadittiin "merilevän viljelyn optimointia" ja hehkutettiin kuinka "raakaruoka on ihan parasta". Ja voihan se toki noin ollakin. Mutta juuri nyhtölampaalla mahansa täyttäneen ja iltapäivänsä ankankoipia konfitoiden viettäneen karnivoori-omnivoorin korviin tuo särähti. Melkein yhtä paljon kuin sitä seuraava tervehdys: "hei, saisko teille olla jotain ruokaa? Ai niin, JA MEILLÄ EI SITTEN OLE LIHAA!"
Niinno. Ehkä sitä kasvisruokaa voisi useamminkin syödä? Ja siihenhän on Pasta Primavera ("kevätpasta") mitä ihanin.
Nimensä mukaisesti tämä italialainen klassikko juhlistaa kevään tuoretta satoa. Vaikka joskus näkee esim. kanalla vahvistettuja versioita, on pääpaino yleensä vihreissä vihanneksissa: herneissä, kesäkurpitsassa, parsassa, sipulissa, parsakaalissa... Lyhyttä pastaa (esim. penneä) käytettäessä on kasvikset tapana pilkkoa pienemmiksi kun taas pitkää (esim. tagliatellea) käytettäessä suikaloidaan vihanneksetkin yleensä nauhamaisiksi.
Kahdelle
1 annos tagliatellea tai pappardellea
1/2 punttia vihreää parsaa
1/2 kesäkurpitsa
100 gr herneitä
1/4 125 gr rasiasta pinaattia
1/4 tl muskottia
2 valkosipulinkynttä
2 salottisipulia
1 kevätsipulin varsi (n. 1 dl hienonnettuna) tai ruohosipulia
1 sitruunan raastettu kuori
1/2 sitruunan mehu
1/2 dl parmesaania
1/2 dl turkkilaista jogurttia (tai mascarponea tai lisää parmesaania)
suolaa (varoen), mustapippuria
1 dl tuoreita yrttejä (hienonnettua lehtipersiljaa/basilikaa, minttua)
paistamiseen: nokare voita
tarjoiluun: kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä, parmesaania
Keitä pasta ohjeen mukaan. Kuori ja suikaloi sillä välin vihannekset. Kuullota valkosipuli ja sipuli voissa. Lisää sitruunankuoriraaste (jätä hieman koristeluun) ja mehu. Anna kiehua hetken ja lisää pannulle sitten turkkilainen jogurtti (ja/ tai juusto) Mausta. Höyrytä vihannekset kypsiksi vaikka höyrytysosassa pastakattilan päällä. Lisää nekin pannulle ja kääntele sitten joukkoon pinaatinlehdet ja lopuksi valutettu pasta. Sekoita joukkoon yrttisilppu, tarkista maku ja tarjoile lopun sitruunankuoriraasteen, parmesaanin ja paahdettujen pinjansiementen kera.
___________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
Onpas hyvän ja keväisen näköinen pasta-annos, tämmöistä kasvisruokaa syödessään ei edes huomaisi että jotain muka puuttuu.
VastaaPoistamulle Intian keittiö on se, jossa homma maustamiseen hoidetaan niin hyvin, että siinä ei edes huomaa ettei lihaa ole lähimaillakaan! vaan ei musta kasvissyöjää kyllä enää saisi... :-/
PoistaKaunis ja hyvä pasta-annos! Hih,sun pitäisi joskus kokeilla raakaherkkuja,ovat hyviä;D
VastaaPoistaminö mitään raakaa... paitsi jos se on lihaa :-)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTerveisiä vaan akvaarioharrastuksen parista! Täällä kasvatetaan sekä merilevää että makean veden levää, vaikkei niin haluttaisi. Juuri tuota levää tuolta otin pois merivesialtaasta ja ihan optimoidulta vaikuttaa tuotanto.. Huoh!
VastaaPoista