Andalusian Auringossa: Oiva Pari: piirun verran parempia pizzoja

Nyt on vuorossa Pernod Ricardin OivaPari- reseptikilpailun kolmas ja viimeinen viini ja sen myötä viimeinen kisareseptimme. Ja mahdollisesti jopa paras. Tämä on nimittäin yksi ihan parhaita asioita joita keittiöni on koskaan tuottanut. Kunnia tuotekehittelystä täytyy kyllä antaa Naapurinpojalle, josta on tässä muutaman kuukauden kuluessa kuoriutunut niin mitä kiitollisiin koekaniini, mitä oivallisin edustusvaimo, mitä mainioin ravintolakriitikko ja melkoinen visiönääri ihan tuolla keittiön puolellakin! Mm. kilpailun edellinen osuus, 1865- viinin pariksi kehitetty nyhtölammasburgeri syntyi hänen ideastaan. Nyt miehen innovaatiolla ei ole rajaa: seuraavaksi hän kuulemma aikoo lanseerata kaiken tämän nyhtämisvillityksen innoittamana kaikkien kasvisyöjien iloksi riuhtosellerin (!) Sitä odotellessa siis...!

Viimeinen kilpailuviini Gato Negron Cabernet Sauvignon on Suomen myydyin viini ja syystä: se on helposti juotava ja tanniineiltaan sen verran pehmeä, että se on helppo yhdistää moniinkin ruokiin. Meillä syntyi heti ajatus yhdistää sitä pizzaan. Kevään ja kesän juhlia ajatellen päätimme kuitenkin tehdä niistä sormisyötäväksi sopivan minikokoisia ja täytteisiin panostamalla vähän tavanomaista parempia. Prosciuttoa, joka ankkaconfit-salaatin makumuistojen innoittamana sai kaverikseen päärynää, halloumisalaatista ylijääneitä kuivattuja karpaloita korostamaan Gato Negron marjaisia sävyjä ja paahdettuja pinjansiemeniä antamaan rapsakkuutta. Vähän rucolaa antamaan keväistä vihreyttä, sekä päärynän hedelmäisyyttä tasapainottavaa pippurisuutta ja rosmariiniöljyä antamaan hieman jotain extraa. Nämä ovat muuten pizza biancoja, eli valkoisia pizzoja. Tomaattikastiketta ei näissä ole siis lainkaan.

Pizzataikinan voi muuten briossitaikinan lailla tehdä jääkaappiin kohoamaan jo edellisenä päivänä, jolloin hiivan määrän voi vähentää jopa puoleen. Rosmariiniöljyn voi puolestaan tehdä jo viikkoja etukäteen.

2 normaalipizzaa tai 15 kpl minipizzoja

Pizzapohja:

1/4 - 1/2 pkt tuorehiivaa (riippuen nostatusajasta)

2,5 dl kädenlämpöistä vettä

1 tl suolaa

2 rkl (rosmariini) oliiviöljyä

5,5 - 6,5 dl hienoja (durum)vehnäjauhoja

Murustele hiiva veden joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää sitten suola ja öljy ja lopulta jauhot vähän kerrallaan. Vaivaa tasaiseksi, pehmeäksi ja kulhon reunoista irtoavaksi taikinapalloksi, peitä kelmulla ja anna levätä jääkapissa muutaman tunnin tai vaikka seuraavaan päivään.

Prosciutto-päärynä-brie-pizzat:

300 gr brie-juustoa

150 gr prosciuttoa

1 päärynä

1/2 dl kuivattuja karpaloita

tarjoiluun: 1/2 dl paahdettuja pinjansiemeniä, rucolanlehtiä, (rosmariini)oliiviöljyä

Rosmariiniöljy:

2,5 dl oliiviöljyä
2 oksaa rosmariinia

Kuumenna öljy kattilassa rosmariinin kanssa miedolle lämmölle, niin ettei se vielä poreile (muuten rosmariini palaa ja antaa öljylle kitkerän maun). Anna jäähtyä ja pullota. Säilyy huoneenlämmössä

Leikkaa prosciutto koosta riippuen pitkittäin kahteen tai kolmeen suikaleeseen. Kuori päärynä, halkaise pituussuunnassa, poista kova ydin ja leikkaa siivuiksi. Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla kunnes ne saavat kauniin kullanruskean värin. Anna jäähtyä.

Jaa taikina kolmeen osaan ja kukin niistä viiteen pieneen taikinapalloon. Kaulitse ohuiksi pyörylöiksi. Levitä niiden keskelle muutama siivu brie-juustoa, 1-2 siivua (koosta riippuen) päärynää. Ripottele päälle karpaloita ja aseta päälle prosciuttosiivu.

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Jos sinulla on pizzakivi, laita se uuniin tässä vaiheessa. Jos ei, laita käyttämäsi uunipelti uuniin kuumenemaan - tämä edesauttaa pohjan rapsakoitumista. Nosta pizzat kuumalle uunipellille leivinpaperin päälle ja paista n. 7 minuutin ajan. Entisestään rapsakkuutta saa, jos pizzapohjat pistelee ja esipaistaa muutaman minuutin ajan ennen täytteiden lisäämistä - tällöin brie ei myöskään ehdi palaa ennenkuin pohja on kypsä.

Ripottele valmiiden pizzojen päälle muutama rucolanlehti, paahdettuja pinjansiemeniä ja kruunaa vielä koko komeus pienellä lorauksella öljyä. Parhaimmillaan kaveriporukan kanssa jaettuna ja hedelmäisen, pehmeätanniinisen punaviinin kanssa. Hei, miten olisi vaikka Gato Negro!

Blogia pidempään seuranneet tietävätkin jo täällä dokumentoidun juustokammoni. Mutta aijai. Kyllä lehmät nyt lentävät ja helvetissä varmasti järjestellään luistelukilpailuja - näistä en nimittäin saanut tarpeekseni. Kokeilkaa vaikka - ihan naurettavan hyviä!