Nanna kokkaa oksat pois!

Melko lailla kuka tahansahan nauttii huippukokin ammattilaiskeittiössään tuottamista antimista. Mutta mikä se sellainen ihminen on, joka saa vielä enemmän nautintoa siitä, että joutuukin siellä itse töihin? No se on ruokabloggari. Ammatilaiskeittiöitä varusteleva Dieta Heres kutsui bloggareita eilen tutustumaan tiloihinsa, tarjontaansa ja Porvoon helmen, Bistro Sinnen tähtikokin Kai Kallion laatimaan menuun. Joskin keittiöhenkilökuntaa olikin tällä kertaa käskyttämässä Pohjanmaan voimanainen Nanna Kaikki äitini reseptit- blogista.

Ja kaikki, joilla on koskaan ollut ilo ja kunnia tavata kyseistä rouvaa, tietävät, että hauskaahan siitä tulee. Ja sen, ettei se paikallaan pysy sen vertaa että siitä kunnon kuvaa saisi otettua...

Täysin kotimainen Dieta toimittaa ravintoloille tarvittaessa kaiken laitteista astioihin ja keittiösuunittelusta huoltoon saakka. Pääsimme myös tutustumaan showroomin tarjontaan. Johon olimme varsin kiitollinen yleisö: eihän sellaista ruokabloggaria olekaan, jolla koskaan olisi tarpeeksi astioita...!

Ja onhan siinä loppuun saakka toimivaksi suunnitellussa ammattikeittiössä kaikkine tarvittavine härpäkkeineen hohtonsa. Kyllähän sellaisessa ilolla kokkaisi...

...kuten Sinnen Kai (jonka ravintolan keittiö on juurikin Dietan käsialaa!) myös varmaan huomasi. Opittuaan sitä Nannan avuliaalla johdolla käyttämään...!

Menu perustui Sinnessä juuri vierailleen, Strömsöstäkin tutun iki-ihanan Paul Svenssonin ruokiin. Siinä iloiteltiin niin paikallisilla tuottajilla, sesonkituotteilla, nyt niin trendikkäillä villiyrteillä, perheenjäsenten riistolla (ketunleipä esimerkiksi on Kain isän ravintolaan omin käsin keräämää!), huikaisevilla tekniikoilla, pohjoismaisilla perinteillä ja makujen ja tekstuurien loistavilla yhdistelmillä. Lopputulos oli silkkaa nautintoa kaikille aisteille. Ah.

Ensialkuun oli merirapua. Ihanan lihaisaa. Kastike oli jumalainen. 

Ja sitten kalaa. Tohotettua sellaista. Ja suolaliuoksessa kylvetettyä. ja Luoja ties mitä muuta...

Alkuperäisen suunnitelman siika oli vaihtunut kuhaan. Emme valittaneet. Huikaisevan kaunis ja kesäinen annos, jonka useampikin komponentti sai ihanan loppusäväyksensä ruskistetusta voista.

Onhan se melkein perverssiä, miten hykerryttävää on seurata annosten rakentumista ammattilaisten käsissä. 

Pääruoan tähti oli Alhopakan ankka, joka Herr Svenssonin mukaan on Pohjoismaiden parasta. En mene kiistämään. Lautaselta löytyi lisäksi punajuurta (ah!) ja ankanmaksamoussea (ah JA ah!). Kastike oli keitelty ankanraadoista keitetystä liemestä, confitoidusta koipilihasta (te kaikki tiedätte tunteeni tästä aiheesta!) ja fermentoiduista vadelmista. No kyllähän te tiedätte: sellaista nopeaan nälkään ennen lasten fudistreenejä kotioloissakin helposti toteuttavaa murkinaa...

Burrata oli taivaallisen täyteläistä. Kuusiöljy oli lennossa vaihtunut männynneulasöljyyn ja ihastutti suorastaan koivumaisella kesäisyydellään.

Mutta se jälkiruoka. Se jälkiruoka! Tästä eivät saaneet tarpeekseen edes ne seurueemme jäsenet, jotka "normaalisti eivät ole makean perään". Ahomansikoita, timjamilimemessä kypsennettyä raparperia, turkkilaisesta jogurtista ja kermasta tehtyä moussea, vesihauteessa kypsennettyä sveitsiläistyyppistä marenkia ja mm. lakritsista uuden ulottuuvuuden saavaa kovaa marenkimurua. 

Ja eihän tuossa vielä toki kaikki ollut: Arcus Finlandin baarimikko kehitti jokaisen ruokalajin kylkeen vielä siihen sopivan cocktailin, joissa niin ikään hyödynnettiin tuoreita yrttejä ja harvemmin nähtyjä alkoholeja kuten absinttia ja akvaviittia.

Suurkiitos niin Dietalle, Kaille, Nannalle kuin huikealle illallisseurueelle, josta löytyi tuttuja ja uusia naamoja blogimaailmasta. Olette te upeita!

__________________

 SAISIKO OLLA LISÄÄ?