Romanttinen miniloma Tampereella? Oui, oui! Tässä vinkit Tampereen ranskalaisimpiin paikkoihin!
* * *
Göteborgaren työ vie meidät säännöllisin väliajoin viettämään viikonloppulomia Tampereelle.
Tampere ei tulisi ihan ensimmäisenä mieleen romantiikannälkäisen minilomakohteena- ei vaikka kuinka olisi sen englantilaisesta vastineesta Mansesterista tulevan jalkapallojoukkueen fani.
Asiaa ei myöskään auta alkuasukkaiden omaleimainen huumorintaju (josta aikaisempia kokemuksia blogissa täällä ja täällä...), mutta ällös huoli! Siihenhän auttaa se, kun kaiken päälle sirottelee roiman annoksen taikapölyä romantiikan kehdosta Ranskasta!
Asiaa ei myöskään auta alkuasukkaiden omaleimainen huumorintaju (josta aikaisempia kokemuksia blogissa täällä ja täällä...), mutta ällös huoli! Siihenhän auttaa se, kun kaiken päälle sirottelee roiman annoksen taikapölyä romantiikan kehdosta Ranskasta!
Oui, oui!
Hermeshuivi hulmuten (minä) ja käsittämätöntä kurnutusta silmiään pyöritellen mongertaen (Göteborgare) suuntasimme siis lemmenlomalle Le Manseen.
1. Grand Hotel Tammer - dekadenssia ja menneen ajan glamouria
Ihan alkuun on bien sûr kiinnitettävä huomiota hotellivalintaan.
S-hotelliketjun kansoittamassa työväenkaupungissa kaivatun kaltaista dekadenssia tarjoaa vain Grand Hotel Tammer (josta blogissa enemmän edellisessä postauksessa täällä).
Hotellihuoneiden romanttisista irtopisteistä mainittakoon minibaarissa myytävät lemmenlukot (17€), jolla ikuisen rakkauden voi sinetöidä Tammerkosken sillalla.
Oh, là là!
2. Kauppahallin 4 Vuodenaikaa - loistavaa lounasta pettämättömällä hinta-laatusuhteella
Ehkä kaupungin lyömättömimmän hinta-laatusuhteen omaava lounaspaikka on Neljä Vuodenaikaa Tampereen Kauppahallissa.
Pöytävarauksia ei oteta, joten saavu siis hyvissä ajoin (tai juuri ennen keittiön sulkeutumista, jolloin saat tosin varautua siihen, että syöt sitä, mitä ei ole ehditty myydä loppuun- zut alors!)
Bouillabaisse on klassikko ja syystä. Kasvikset on jätetty sopivat al denteiksi ja ihastuttavan maukas liemi saa syvyyttä mm. tähtianiksesta.
Kulhollinen tuota ranskalaiskalastajien antia maailmalle Chablis-lasillisen ja hurmaavan kesäisen sitruunapossetin kanssa 28,80 €.
3. Wistub Alsace - Tarte Flambéeta ja Alsacen viinejä
Alsacelaista viinitupaa kai jäljittelevä Wistub Alsace ei juuri ulkomuodollaan krumeile.
Palvelu sen sijaan pelaa ja ruoka maistuu, joskin vähän kummastuttaa, että jälkiruokalista iloittelee lähinnä Italian mieleentuovilla; tiramisun kaltaisilla jälkiruoilla.
Palvelu sen sijaan pelaa ja ruoka maistuu, joskin vähän kummastuttaa, että jälkiruokalista iloittelee lähinnä Italian mieleentuovilla; tiramisun kaltaisilla jälkiruoilla.
Viinilistalta löytyy kuriositeetteja (mm. bulgarialaista viiniä!), mutta erityisesti kannattaa pitää silmällä ravintolan itsensä maahantuomaa Alsacen antia.
Juuri uusitun ravintolan ruokalista on täynnä perushyvää rustiikkista ranskalaisruokaa, joskin valkosipuli-timjamivoissa tarjoiltujen etanoiden (6 kpl/ 10€) suola oli sen verran tymäkkä, että jopa minua vähän hirvitti.
Turhan tiukka suola oli myös kvinoan kanssa tarjoillun fasaaniannoksen portviinikastikkeessa (25 €), joskin fasaani oli kauniisti kypsennettyä.
Se
ehdoton ykkössyy, miksi tänne kannattaa suunnata onkin ihan absolument
Tarte
Flambée, ranskankermalla aateloitu Alsacen vastine pizzalle.
Merde, miten hyvää se onkaan. Erityissuositus savupekonia ja juustoa sisältävälle Gratinéelle (8€/ 13€).
Merde, miten hyvää se onkaan. Erityissuositus savupekonia ja juustoa sisältävälle Gratinéelle (8€/ 13€).
Illallinen (2 lasia Cremant d'Alsacea, etanat, iso Tarte Flambée, fasaaniannos, jälkiruoka kahvilla sekä pullo alsacelaista Pinot Noiria) 132,50€.
4. Ravintola Tiiliholvi - klassista ranskalaista ruokaa pohjoismaisella twistillä
Myönnän, että ennakko-odotukset Ylioppilasteatterin viereisestä tiiliholvisesta kellarista löytyvää ravintola Tiiliholvea eivät olleet kummoiset, vaikka sisäänkäynti tuokin viehättävästi mieleen pariisilaisen metroaseman.
Tant joli!
Tant joli!
Paikka on kuitenkin iloinen yllätys, eikä lainkaan sellainen kahdenkymmenen vuoden takaisissa loiston päivissään jumittava; pippuripihviä hienostuneisuuden huippuna pitävä aikakone.
Erinomainen palvelu, osaavat viinisuositukset sekä todella hyvää (ja yllättävänkin kepeän vaikutelman) jättävää ruokaa.
Meidän illallisemme koostui alkuun kauniista ja hyvin toteutetusta härkäcarpacciosta parmesaanikreemillä (13€) sekä siika-passionhedelmä-sitruunaverbena-annoksesta (14€).
Riemastuttavat tekstuurit ja selkeät maut - ainoa heikkous oli viimeksimainittuun kuuluneen maissileivän annokseen vähän tunkkaisuutta tuonut tuhtius.
Riemastuttavat tekstuurit ja selkeät maut - ainoa heikkous oli viimeksimainittuun kuuluneen maissileivän annokseen vähän tunkkaisuutta tuonut tuhtius.
Pääruoaksi söimme (myös kevään odotetun parsakauden käyntiin tempaissutta) kevätkananpoikaa basilikalla ja limellä (30€) sekä häränkuvetta ankanmaksavoilla (Mon Dieu!), bataatilla ja valkosipulilla (31€).
Jälkkäriksi jaoimme ihastuttavan raikkaan pistaasia, vesimelonia ja raparperia kolmella tapaa sisältäneen annoksen kahden limoux'laisen Doux et Fruite Method Ancestrale- kuohuviinilasillisen (á 11,50 €) saattelemana.
Aperogeeteillä, kahdella isolla viinilasillisella (erinomaisesti ruokiin mätsänneet itävaltalainen Grüner pour moi ja uusi-seelantilainen Pinot Noir hurmavaalle seuralaiselleni) sekä yhdellä kahvilla illallisen hinnaksi kertyi 189 €.
PS. Mikäli budjetissa on joustovaraa, on paikka suosittelun arvoinen jo shampanjalistansa vuoksi!
PS. Mikäli budjetissa on joustovaraa, on paikka suosittelun arvoinen jo shampanjalistansa vuoksi!
5. Café au lait? Jotain pientä makeaa?
Cafe La Famillen suljettua ovensa ei Tampereelta ihan tyylipuhdasta ranskalaiskahvilaa löydy, mutta hyvillä mielin voi suositella seuraavia osoitteita.
Kauppahallista löytyvän Leipomo Branderin houkuttelevasta valikoimasta löytyy kiusauksia myös gluteenittomaan herkutteluun.
Niinikään kauppahallissa sijaitseva Mama's Corner suorastaan vaatii pysähtymään sen ihanien suklaiden äärelle.
Ståhlberg Home Bakery & Cafen sijainti Koskikeskuksen yläkerrassa ei ole se kaikkein romanttisin, mutta tunnelma ja valikoima ansaitsevat sille sijoituksen listallamme.
Trés bien!
Kaiken sen sisuksia syövän intohimon ja sielua raastavan romantiikannälän kourissakaan emme voineet kuitenkaan olla huomaamatta muutamaa asiaa:
- ymmärrän ranskaa. Mutta vain silloin, kun kukaan muu ei.
- ranskaa on mahdotonta edes yrittää puhua ilman sitä Allô, Allô- parodian puolelle lipsahtavaa nasaalihonotusta.
- on asioita, joihin edes ranskalaisaksentti ja chansonsovitus ei tuo toivottua romantiikanripausta. Näitä on esimerkiksi Oasiksen Wonderwall. Ja kakkavitsit.
- mitä enemmän ranskalaista viiniä juo, sitä vähemmän muistaa mitään muita maan muulle maailmalle antamia suuruuksia.
Minä: Louis Vuitton, Thierry Hermès, Christian Dior, Coco Chanel, Louis-Ernest Ladurée, Dom Pierre Perignon, Voltaire, Claude Monet, Citroën DS, Eric Cantona, Sebastien Chabal, Vincent Cassel, Mathieu Kassowitz, Audrey Tautou, Edith Piaf, Catherine Deneuve...
Göteborgare: Marcel... joku. Se oli juutalainen. Hugo Boss?
Tämänkertainen Tampereenreissu oli tähänastisista onnistunein - Tampere, je t'aime!
Aikaisempia kokemuksia Tampereen ravintoloista löydät täältä:
- Hella ja Huone - voiko hyvää olla liikaa?
- Ravinteli Bertha - osoitus siitä, että Tampere on muutakin kuin wingsejä ja mustaamakkaraa
Vinkkejä seuraavaa varten otetaan jo vastaan - mitkä ovat teidän suosikkiosoitteenne tuossa Suomen Göteborgissa?
- Hella ja Huone - voiko hyvää olla liikaa?
- Ravinteli Bertha - osoitus siitä, että Tampere on muutakin kuin wingsejä ja mustaamakkaraa
Vinkkejä seuraavaa varten otetaan jo vastaan - mitkä ovat teidän suosikkiosoitteenne tuossa Suomen Göteborgissa?
Sä unohdit listasta de Gaullen. Siis se heppu, joka oli ensin presidentti ja nyt lentokenttä.
VastaaPoistaLoistava postaus, sait myytyä Tiiliholven seuravalle Treen-reissulle.
Moni ranskalainen jäi listalta, koska lähempi tarkastelu ei (etenkään monekaan poliitikon) kohdlla paljasta kovinkaan suuria hienouksia.
PoistaHugo Boss, esimerkiksi oli toki saksalainen ja niin kiitollinen kuin olenkin hänen panostuksestaan miesten pukeutumisessa, niin hänen käsialaansa olivat myös natsiuniformut...
Ranskalaisten kohdalla mm. nuo natsiyhteistyöt kummasti myös himmentävät monen henkilön hohtoa...
Onhan se toki kunnioitettavaa, että yksi ihminen pystyy olemaan niin sotasankari, maan isä JA lentokenttä. Itse taistelen jo yrityksissäni olla ihminen JA ruokabloggari :-D
Aperolgini? Kerro lisää!
VastaaPoistaNapsautitteko lukot?
Me ollaan hääpäivänä joskus käyty lusikoimassa tuo bouillabaisse - tietty kahdella lusikalla yhdeltä lautaselta.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta kyseessä on siis ihan vain aperogeetee :-) Aperona eli aperitiiviksi nautittu G&T. Hendricksillä.
PoistaEi napsautettu lukkoja kun ei olis ehditty saada niitä kaiverrettua (pakkaukseen kuuluu siis myös niiden kaiverrus paikallisessa liikkeessä) - ehkä tässä vielä ehtii!
4 Vuodenaikaa on kyllä niin ihanaa arjen luksusta, mutta tuo Tiiliholvi oli reissun todellinen yllättäjä - sille iso peukku <3
Ai hemmetti, niinhän siinä lukeekin :). Taidanpa joku kerta silti yrittää yhdistää Aperolia ja giniä, tästä intoutuneena.
PoistaAivan ihana postaus! Nytpä tiedänkin, minne vien ranskalaiseni seuraavalla Suomi-lomallamme :D Tampereella oon itse asiassa käynyt vaan kerran pari vuotta sitten, ja tykkäsin kovasti - vaikka silloin talvi ja aika ankeaa olikin. Ehkä siis jo tänä kesänä aika uuden visiitin.
VastaaPoistaaivan ihana kuulla :-) Itse en myöskään ollut jonkun lapsuudne (todennäköisetsi Särkänniemeen) suuntautuneen loman jälkeen tuolla käynyt ja ilman Göteborgaren duunia voi olla, ettei olisi kovin helpolla tullut suunnistettua aikuisenakaan.
PoistaOnneksi sieltä on löytynyt kuitenkin varsin herkullisia osoitteita ja onhan se niinkin, että jos seura on oikea, niin sitä on vaikea olla pahalla tuulella missään <3
Hauska postaus :-) Eipä noita ranskalaisia poliitikkoja kamalasti kannata listaillakaan. Onneksi yksi pahimmista sentään tipahti toiselta kierrokselta eilen.
VastaaPoistaTammer on minullakin koettavien listalla. Sillä on niin mielenkiintoinen historiakin.
Le Pen jatkaa - en tiedä, voiko sitä pahempaa ollakaan :-)
PoistaTammer hurmaa kyllä kaikella, myös historiallaan <3
La Famillea on kyllä ikävä. Tasan kerran kävin siinä uudessa ja oli niin iso pettymys ettei olla menty uudestaan. Onneksi on sentään Bistro Pannu ja Huone, mutta sinne on tietysti hankalampi kulkea jos sattuu olemaan jalkaisin turistina liikkeellä. Siellähän on kakkubuffa nykyisin, taitaa olla aina lauantaisin. Sitä ei olla vielä kokeiltu, aiemmin käytiin usein myöhemmin iltapäivällä kun kakkupalat oli kaksi yhden hinnalla.
VastaaPoistaweheey - kakkubuffa! Odotas vain kun Göteborgare kuulee tuosta :-) Suurkiitos vinkeistä <3
PoistaAi että mikä Tampere-kuume tässä tämän postauksen myötä syntyikään! Hirveän harvoin tulee Mansessa käytyä vaikka Helsingistä sinne köräyttää vaan sen puoltoista tuntia. Ehdottomasti kesän listalle! :---)
VastaaPoistasanos muuta - Ehkä #Suomi100- hengessä tänä vuonna tulisi itselläkin enemmän nähtyä kotimaata...?
PoistaTampereen pitäisi palkata sut PR hommiin ihan välittömästi. On teillä ollut upea reissu!
VastaaPoistano kiitoos :-) Meillä oli upea reissu, joskin upeassa seurassa siihen ei paljon puitteiltakaan vaadita <3
PoistaWow! Tampesteri aukesi stadilaistuneelle turkulaisellekin ihan uudella tavalla!
VastaaPoistano sanos muuta :-) Kyllä Turku silti sinnikkäästi pitää jaettua kakkossijaa (Porvoon kanssa) mun henk.koht. rankingissä <3
PoistaOlipas kattava pompsi Tampereen herkkupaikoista. Tampere on yksi parhaista kaupungeista Suomessa. Ja Tammer <3 se on ihana paikka. Mukava lukea näin vaivalla tehtyä pitkää postausta kuvineen. Listalle lähti heti tallennukseen tämä opas, siellä kun tulee vierailtua tämän tästä :) Ja muutama ihan uusi juttu tässä oli.
VastaaPoistaKuulin yhdeltä Facebook-seuraajalta vielä juttua shampanjabaarista, jonka itse laitoin talteen ensi reissun varalta :-)
Poistahttp://champagnebarsante.fi/
Tampesteria en ole ajatellut syömisen kannalta, muta Pispalan Pulteri on paikka, jossa ehkä kannattaa poiketa ja jossa ei mene vararikkoon. Tyhjätaskuna ei voi olla romantikko, ellei ole taiteilija. Rakkauslukko on varmaan tyhmin keksintö sitten juhlarahan. Suosittelisin pikemminkin luontoon menemistä. Luonnossa melkein pääsee unohtumaan, että on Tampereella.
VastaaPoistaHei, kiitos vinkistä! Itselläni toki agendalla on imeä sisään mahdollisimman paljon sitä kaupunkia, johon olen varta vasten matkustanut sen sijaan, että pyrkisin tekemään kaikkeni sen unohtaakseni :-)
PoistaMatkakuume iski taas postauksesi luettuani, onneksi paikka sijaitsee melkoisen paljon lähempänä kuin yleensä sun matkakertomukset. Kiitos vinkeistä, pitääpä kesällä pistäytyä jossain näistä suosittelemastasi paikasta. Yks asia on varma kun joulukussa olimme pienellä bloggariporukalla, että Haraldiin en astu enää jalallanikaan :D.
VastaaPoistaei ole mitään syytäkään :-) mihinkään teemaravintoloihin siis <3
PoistaMinun romantiikkani kestää niin kauan kuin menee aikaa lemmenlukon saamiseen auki avaimen kanssa, mutta se onkin ainoa romantiikka, mihin meitsillä olisi varaa. Ranskalaisilla on epäterve pakkomielle ankkaa ja sen syömistä kohtaan. AF:n menukin oli kuin miinakenttä, kun siellä oli ankkaparkaa kaikkialla. Koen sorsat tietysti mieluiten Sorsapuistossa, jossa joidenkin mielestä aikoinaan kuoriuduin.
VastaaPoistaminä joudun kyllä myöntämään, että nautin ankoista kaikista eniten juurikin dekadentisti lautasellani kauniin rosena :-) ankan hyödyntämisen nuo ranskalaiset kyllä osaavat <3
PoistaAijai, nyt kun toista päivää kotoa pois ja muutenkin ollut koko viikon reissussa, niin tässähän tuli rakasta kotikaupunkiani jo ikävä! Oi, jaksan vielä pari päivää, ja sitten taas nauttimassa näistä ihanista paikoista, mistä kirjoitit! Vive la Tampere!
VastaaPoistakyllä teiltä helmiä löytyy <3
Poista