Vuoden inspiroivin ruokablogi - minä!

Ai että miten minun sunnuntaipäiväni lähti käyntiin? Tiara päässä ja shampanjalasi kädessä. Ihan niinkuin kaikki sunnuntait, siis. Ei sentään. Koska tänä aamuna heräsin voittajana. Siis ihan oikeasti voittajana. Tänä aamuna peilistä nimittäin tuijotti Indiedays Blog Awards-blogigaalan inspiroivin ruokablogi-kategorian voittaja. 

Ei, peilissä ei ollut mitään vikaa. Näin pääsi ihan oikeasti eilen käymään. 

Menin blogigaalaan niinkuin kuka tahansa ammattiinsa intohimolla suhtautuva bloggari: hermostuneena ja kynsinauhat verille repineenä.  Tukka miten sattuu, ahtautuneena siihen ainoaan mekkoon, johon mahduin, ja joka parhaimmillaankin saa minut näyttämään raskaana olevalta Kim Kardashianilta Pizza Hutin buffetin jälkeen. 

Ilmeeni sen jälkeen kun kuulin olevani kärkikolmikossa ja että Unelmaa leipomassa oli kolmonen ja Hannan Soppa kakkonen, on tallennettu myös videolle jälkipolvien ihmeteltäväksi. 

Koska olen varma että vähintäänkin 7 päivää-lehden paparazzit odottavat alaovellani enkä enää koskaan voi mennä kauppaaan ilman, että kanssashoppailijat haluavat ottaa ryhmäselfieitä ja raportoivat kauppakassini sisällön eniten maksavalle iltapäivälehdelle, en ehkä enää koskaan poistu asunnostani. Kunhan soittelen täältä kaiket päivät radion luonto-ohjelmiin Koko Kansan Erjana (ja jään odottamaan, että George Clooney tulee järkiinsä ja haluaakin naimisiin kanssani, luonnollisesti)

Seuralaisenani gaalassa toiminut Kissabloggari itki. Minä nauroin. Hysteerisesti. Eihän minulle voi näin käydä? 

Palkinnon julistamisen jälkeen puhelin soi taukoamatta, joskin päädyimme hylkäämään Elton Johnin tarjoukset lennättää meidät (ja 500 parasta kaveriamme) Lontooseen juhlimaan voittoamme tyylillä. Sen sijaan menimme kantabaariimme Bar Bhangraan Töölöön, tarjosimme koko baarille minttuviinaa ja tanssimme Kanye Westin Golddiggerin tahtiin. 

Aamulla ei ollut muuten tietoakaan minkäänlaisesta heikotuksesta ja hapenpuutteesta - voittaminen tekee selvästi hyvää. Ensi viikonloppua ajatellen voisin voittaa vaikka Nobelin rauhanpalkinnon. Ja sitä seuraavalla viikolla vaikka Oscarin. 

Vaan koska olin unohtanut ottaa sen lampaan pakkasesta sulamaan, ei tänään nähdä lammasdhansakia pöydässä eikä blogissa. Ajattelin olla ookoo asian kanssa ja ottaa alle seutubussin (aurinkolasit päässä, tottakai) ja mennä Vantaan Korsoon Nirsosiskon perheen luo, jossa saan turpiini ainakin neljässä lautapelissä. Saatanpa jopa tilata pizzan. Pekonilla. Enkä vegaanisellaisella. 

Että näin glamöröösiä tämä on, elämä. Mutta ah, niin rakasta ♥

Kiitos akatemia, Jeesus pelastajani, Donald Trump ja kaikki te äänestäjät. Ja rakas perheeni, Kissabloggari, Brittibroidi, Tukkataikuri, Turkulainen, Turkulaisen vaimo, Tsatsikimestari, Kasvissyöjä, Tunisialainen, Naapurinperhe, Italialainen, Jiddishe Mama, Afrikan-serkku... kiitos että jaksatte tsempata. 

Ja kyllä, tämä tarkoittaa, että ette tule saamaan lämmintä ateriaa vastaisuudessakaan. Ette, ennenkuin se on kuvattu.


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?