Yalla, habibit - Israel kutsuu!

* * * 

For English please see here

* * * 

Olihan se oireillut jo jonkin aikaa- matkakuume. Pimeys ahdisti. Kylmyys tympäisi. Tuntui että mitään ei tapahdu. Jonnekin oli päästävä.

Koska tiesin, että aikaa tulisi olemaan rajallisesti, oli tarkoitus päätyä jonnekin Eurooppaan. Vielä luottokorttiani tietokoneen äärellä heilutellessani olin ihan oikeasti etsimässä lentoja Jereziin jatkaakseni rakkaustarinaani Andalusian kanssa. 

Sherryäkin enemmän houkutteli kuitenkin se huuma, jonka kokee mennessään uuteen maahan ihan ensimmäistä kertaa. Niinpä mietin jopa Uzbekistania, joka tällä aikataululla kuitenkin kaatui viisumimuodollisuuksien aikaavievyyteen. Leikittelin myös ajatuksella tunnelmallisista joulumarkkinoista jossain päin Eurooppaa, vaikka ihan yhtä pimeää ja kylmäähän se olisi sielläkin. Ja enhän minä edes vietä joulua!

Sitten eräänä yönä lentoja selatessani jonkinlainen autopilot otti vallan ja ennenkuin olin ehtinyt oikein edes tajuta mitä olin tekemässä, oli lennot klikattu ostoskoriin. Kohteena... Israel. Joka siis ei ole Euroopassa eikä edes uusi tuttavuus.  Jossain vaiheessa myös alkuperäinen suunnitelma matkan kestosta pääsi tuplaantumaan. Oy, vey.

(Ja How I Met Your Mother- sarjassa vielä kehdattiin epäillä, ettei mitään hyvää tapahdu aamukahden jälkeen...!)

No mikäs siinä. Ihan mistään tämän hetken suosituimmasta lomakohteesta ei taida olla kyse: halvimmillaan menopaluita saa 217 euron hintaan. Mikäli on valmis lentämään Air Ukrainalla Kiovan kautta. Ja minähän olen.

(Ehkä How I Met Your Mother- sarjan teoria on sittenkin oikeassa?)

Voi Israel. 

Rakas ja rasittava. Kiehtova ja käsittämätön. Uskomaton ja uuvuttava. Paljon olen siellä nähnyt ja kokenut mutta aina se veri vain näyttää vetävän sinne uudestaan. 

Minun Israelini on falafelejä ja hummusta. Ainutlaatuisella tavalla läsnä olevaa historiaa. Ihmisiä diskossa tanssimassa konekiväärien ympärillä. Baobab-puita, jotka eivät ehkä olekaan baobab-puita. Iloisesti porisevia vesipiippuja. Kiihkeitä väittelyitä, joiden päätteeksikään kukaan ei koskaan ole samaa mieltä mistään. Loputtomia rantoja. Öitä, jotka venyvät aamuun saakka. Pommisuojassa kukkivaa mustaa huumoria ja Kool and the Gangin Celebrationin tanssiaskelia. Lisää falafelejä ja hummusta.

Illan hämärtyessä ilman sakeanaan täyttävää villirosmariinin huumaavaa tuoksua. Lämpötiloja, jotka varjoassakin vasta iltakahdeksan jälkeen laskevat alle 40. 

Ranskalainen runoilija jonka mielestä romantiikkaa on soittaa saksofonia hautausmaalla keskellä yötä. Krokotiilinnahkaisiin buutseihin ja cowboy-hattuun pukeutunut mies, joka hyppää esiin aina silloin kun sitä vähiten odottaa: "you good for Shabbat? You've got a place for Shabbat? You want me to hook you up with a place for Shabbat?" Maailmanloppua julistavia messiaita kadunkulmissa. Liikennevaloissa pakettiautosta ulos syöksyviä, hysteerisen energian vallassa auton katolla teknon tahtiin tanssivia breslovilaisia hasideja. Vielä lisää falafelejä ja hummusta. Aina vain lisää hummusta. 

Israel on hämmentävä, vastakohtien maa, joka ei lakkaa yllättämästä. 

Toisinaan ei todellakaan tiedä, jäljitteleekö elokuva elämää vai toisinpäin. Opiskeluaikoinani Haifassa katsoimme elokuvaa ensimmäisestä Libanonin sodasta, autuaan tietämättöminä siitä, että vain viikkoa myöhemmin meidät tultaisiin evakuoimaan uuden sodan keskeltä. Eräässä koulutuksessa katsottu elokuva puolestaan päättyi kohtaukseen, jossa itsemurhapommittaja valmistautuu tehtäväänsä ja kävelee minulle niin tuttua katua; katua, jolla sijaitsee tuttavieni omistama baari, johon tehty isku tappoi niin henkilökuntaa kuin asiakkaitakin. 

Israel on minulle niin toteutuneita unelmia kuin unelmia, joista luopumista yhä harjoittelen. Maa, jonka kaltaista toista ei ole.  

Liity siis seuraan Instagramissa, Twitterissä ja Facebookissa. Matkaohjelmaan sisältyy Jaffa, Jerusalem, Tel Aviv, Akko, mahdollisesti Nasaret, toivon mukaan muutama viinitila... ja bonuskohteita, jotka selviävät vasta myöhemmin. 

Yalla, habibit, nyt mennään!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?