Täydellinen fried chicken ja Jaume Serra Brut

* * * 

For English please see here

* * * 

Päältä rouskuvan rapeaa, sisältä suussasulavan mehevää... Uppopaistettu kana eli fried chicken on kaikkien suosikki ja lohturuokien aatelistoa.

Niin meidän kuin muidenkin viikonloppu kului synkissä tunnelmissa. Perjantaisesta Pariisista kantautuneet suru-uutiset herättivät surua, epäuskoa, vihaa, turhautumista ja pettymystä. Ja kyllä, hieman pelkoakin. Mutta sehän heidän tarkoituksensa onkin: pelotella meitä tekemästä sitä, mitä rakastamme; olemasta sitä, mitä olemme. 

Kaiken tuon tunteiden sekamelskan keskellä tuntui entistä tärkeämmältä keskittyä iloon, toivoon ja rakkauteen ja niinpä Sunnuntailounaasta ei luovuttu tälläkään viikolla. Pöytään katettiin lohturuokaa ja rakkaita ihmisiä. Hetken ajan maailma tuntui taas vähän turvallisemmalta paikalta.

Kuusi kappaletta

Fried chicken eli paistettu kana

800 gr pkt (6 kpl) kanan luullisia reisipaloja

marinadi:

1 l piimää

1,5 rkl suolaa

1 tl mustapippuria

1 rkl timjamia

1 rkl oreganoa

1/2 tl pimentónia eli savupaprikaa (voi korvata tavallisella paprikalla)

1/2 tl valkosipulijauhetta

1/2 tl sipulijauhetta

1/2 tl juustokuminaa

1/4 tl sinappijauhetta (voi korvata sinapilla)

1/4 tl cayenneä

leivitykseen:

jauhoja (tarvittaessa gluteenitoomia), suolaa ja pippuria

piimämarinadia

200 gr maissihiutaleita (Corn Flakes tms.) murskattuna

1 l öljyä paistamiseen

Pyyhi kanapalat kuiviksi. Sekoita marinadin ainekset ja kaada kanojen päälle. Anna marinoitua peitettynä kylmässä vähintään 4 tuntia mutta mielellään yön yli.

Valuta kanat marinadistaan (säästä se). Suolaa ja pippuroi, pyörittele kanapalat jauhossa, upota ne sitten piimämarinadiin ja kierittele sen jälkeen hienonnetuissa maissihiutaleissa. 

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa ja uppopaista kanapaloja puolivälissä kääntäen muutamassa erässä, kunnes kuorrutus on kullankeltainen ja kana kypsää (noin varttitunti). Tarkkaile öljyn lämpötilaa etteivät ne pala. 

Valuta talouspaperin päällä ja tarjoile. Esimerkiksi vähän terveellisemmän kirkkaan, tillisen coleslaw'n ja ketsuneesin, paprikaisen tomattimajoneesidipin kanssa. Molempiin inspiraatio löytyi Vaasankadun Just Vegen tarjonnasta. 

Myös tartar-kastike toimisi - ohjeen siihen löydät täältä.

Kevyempi coleslaw:

1 pieni kaalinpää (450 gr)

3 isoa porkkanaa (yht. 350 gr)

1 iso tillipuska hienonnettuna varsineen

kastike:

1/4 dl öljyä

4 rkl omenaviinietikkaa

1/2 sitruunan mehu ja raastettu kuori

2 rkl sokeria

1 tl suolaa

1/4 tl valkopippuria

Kuori kaalin uloimmat lehdet, halkaise ja posta kova kanta. Hienonna ohuiksi suikaleiksi. Kuori ja suikaloi/ raasta myös porkkana. Yhdistä ainekset tillin kanssa. 

Sekoita kastikkeen ainekset niin, että sokeri liukenee. Kaada salaatin joukkoon ja anna mehustua ainakin tunnin ennen tarjoamista. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla, pippurilla tai sitruunalla. 

Ketsuneesi:

1 dl majoneesia

1 dl ketsuppia

1/4 tl pimentónia

suolaa, pippuria

(ripaus chiliä)

Sekoita ainekset ja tarjoile. 

Toki Coca-Cola tai ihan rehellinen bisse tähän kävisi, mutta jos viinin perään halajat, olisi esimerksi Moselin alueen Riesling (vaikka tämä blogissa aiemminkin esitelty Blitz) kuivahkossa hapokkuudessaan hyvä vaihtoehto. 

Me päätimme juhlistaa elämää ja yhdessäoloa oikein kunnolla, ja avasimme pullon skumppanjaa. Shampanja (tai kuohuviini), etenkin hieman paahteisuutta omaava, on yllättävänkin toimiva ratkaisu - sen hapokkuus kun keventää uppopaistetun ruoan rasvaisuutta. Ja hei, New Yorkista löytyy jopa paistetun kanan ja shampanjan yllättävälle liitolle omistettu ravintolakin!

Jaume Serra Brut (8.59€) on niin ikään aikaisemminkin blogissa hyväksi havaittu perusskumppa, josta löytyy kevyen paahteisuuden lisäksi raikasta, sitruksistakin hapokkuutta ja hedelmäisyyttä, (halvoille skumpille turhan usein tyypillistä) hiivaista tunkkaisuutta sen sijaan ei. Sen ryhdikkyys kantaa myös ruokajuomana: esimerkiksi tässä sen hedelmäinen hapokkuus komppaa coleslaw'n raikkautta ja tarjoten vastapainoa kanan rasvaisuudelle. 

PS. Tästä on muuten juuri tullut Alkon tilausvalikoimaan varsin viehättävä ällömakeuden sijaan marjaisella hapokkuudella hurmaava rosé- versio - kannattaa tsekata sekin!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?