Lihaton lokakuu - miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Kuulleessaan Lihattoman lokakuun haasteestani ystäväni katsoivat minua hieman surkuhupaisesti. "Oletko nyt ihan varmasti tajunnut, mitä se tarkoittaa?", he halusivat tarkistaa.  Ilmeisesti en, sillä ensimmäinen kysymykseni oli "lasketaanko mustekala lihaksi?". Kuulemma lasketaan. 

Yllättävän kivuttomasti kulunut kuukausi on tosin mennyt. Suurelta osin juurikin noiden soijatuotteiden ansiosta. Ne tarjosivat ruokaisuutta, purutuntumaa ja rakennetta, joiden ansiosta lihaa ei oikeasti ehtinyt tulla edes ikävä. 

Ennen lokakuun alkua en ollut juurikaan soijatuotteisiin edes tutustunut. Pikainen tutkimus erinäisillä internetin keskustelupalstoilla ei odotuksia juurikaan nostattanut: kaikkialla varoiteltiin sen pahvimaisesta mausta, josta olisi käytännössä mahdotonta päästä eroon. Hieman lähempi tutkimus tosin osoitti, että yksikään siitä varoittelevista ei ollut itse soijatuotteita valmistanut.

Varsin pian tämä osoittautuikin turhaksi peloksi. Maustamisella ja marinadein syntyi tuotteista sellaista herkkua, että näitä tullaan näkemään pöydässäni myös vastaisuudessa. Niin omaksi, kuin kävijätilastojen mukaan näköjään teidänkin suosikiksi nousi resepteistä ensimmäinen, punainen thaicurry.

Kiitosta reseptiä testanneilta keräsi myös Lähi-itään suuntautunut makumatka: soijarouheella täytetyt munakoisot.

Lisäksi tuotteet yllättivät monikäyttöisyydellään. Niistä sai aikaiseksi paitsi etnisiä ihmeitä, myös soijabolognesen ja soija-punajuuristroganoffin kaltaista lohturuokaa....

...ja tämän karibialaisen soijaburgerin kaltaista katuruokaakin. 

Eikä lihattomuus estänyt muutenkaan vähän synnillisempää herkuttelua: lihattoman lokakuun teemaan mahtui myös tämä peruna-rosmariinipizza.

Ravinto-arvoiltaan soija on varsin huima kokonaisuus: proteiinia ja kivennäisaineita siitä löytyy lihaakin enemmän - kalsiumiakin 26-kertaisesti. Se sisältää lisäksi paljon ruoansulatukselle olennaista kuitua,  alentaa kolesterolia ja siinä on alhainen glykeeminen indeksi. 

Aasiassa soijan käytöllä on pitkät perinteet ja sen sisältämä estrogeeni on myös tutkitusti luonnon oma apu mm. vaihdevuosien oireisiin. 

Soijaviljelyn ympäristöhaitoista on käyty paljon keskustelua, mutta on se silti lihaan verrattuna ekologinen vaihtoehto. Veikkaan, että viime aikojen uutisointi on saanut myös monen muun miettimään lihatuotannon eläinten kohtelua, joten on se siinäkin mielessä puhtaan omatunnon ruokaa. 

Suurin osa kampanjayhteistyökumppanini Soyappétitin käyttämästä soijasta on lisäksi viljelty Euroopassa ilman geenimuuntelua. 

Tiedän soijatuotteiden kuitenkin jakavan kasvisyöjiä vahvasti. Osa ei siihen koske ympäristövaikutusten, estrogeenin tai turhan korkeaksi kokemansa prosessointiasteen vuoksi. Myönnän, että hieman hassulta tuntuu itsestäkin syödä esimerkiksi kanaa rakenteeltaan jäljittelevää kasviskorviketta. Pöytämme ääressä käytiinkin lokakuun aikana varsin koomisia keskusteluja: "niin että mistäs osasta sitä ruhoa nämä soijafileet nyt sitten ovat peräisin?"

Lihasta en usko luopuvani kokonaan koskaan, mutta kaltaiselleni lihansyöntiä vähentävälle ja sille satunnaisia vaihtoehtoja etsivälle herkuttelijalle soijatuotteet osoittautuivat erinomaiseksi vaihtoehdoksi. Syötiin kuluneen kuukauden aikana tosin "ihan oikeaakin kasvisruokaa" kuten tätä syksyistä salaattia lehtikaalista ja paahdetusta bataatista...

... ja tätä uunissa kuivatuista tomaateista tehdyllä punaisella vegaanipestolla ryyditettyä pastaa. 

Entistä enemmän tuli tehtyä myös tuttavuutta Helsingin kasvisravintolaskenen kanssa. Aikaisemmin testattujen Soi Soin ja Levantin jatkoksi tuli testattua Silvoplee ja Just Vege.

Molemmat osoittatuivat positiivisiksi yllätyksiksi siitä, kuinka kasviruoan taso on parantunut ja vastaisuudessa tulen varmasti olemaan paljon avoimempi jopa kasvisravintoloiden suhteen. 

Hauskaa olisi ollut löytää sellainen fast foodia tarjoilematon kulmabistron kaltainen ihan oikea ravintola, jossa annokset tilattaisiin ihan oikeilta ruokalistoilta, tuotaisiin pöytään ja nautittaisi ajan kanssa. Ehkä vielä joku päivä sellainenkin löytyy?

Huomenna suunnitelmissa onkin intialainen lammaspata. Mutta sitä ennen on aika laittaa tämä ruokabloggari juhlakuosiin - tänään selviää nimittäin, miten kävi Indiedays Blog Awardsin Inspiroivin ruokablogi-kisassa! 

Hulvatonta Halloweeniä ja tunnelmallista pyhäinpäivää siis kaikille!

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?