Valdespinon sherrytasting ja Viini, ruoka ja hyvä elämä-messujen lippujen arvonta

* * * 

For English please see here

* * * 

Viinistä tässä blogissa tykätään. Niin valkoisesta, punaisesta, rosésta, kuohuvasta kuin portistakin. Yksi viini kuitenkin löytyy, jonka kanssa olen yrittänyt päästä sinuiksi jo pidempään: sherry. 

Ruoanlaitossa olen sitä käyttänyt, niin näissä mustekaloissa, näissä ah, niin espanjalaisissa simpukoissa, tässä andalusialaisessa lampaanpotkassa, näissä omenaisissa possunposkissa ja Crème Ninonissa, tuossa keittojen keikarittaressa. Finon olen aina kokenut liian kuivaksi, mutta taannoinen Valdespinon sherrytasting opetti, miten yllättävänkin monipuolinen ruokajuoma sherry tapaspöytään on. 

Cadízista alkava ja Jerezin ympärystöön huipentuva,  sherrymaana tunnettu alue on minulle yksi Andalusiasta toistaiseksi kartoittamattomaksi jääneitä alueita, jonne suuntautuvasta reissusta olen haaveillut jo pidempään. Voi olla, että reissusta tulee totta hyvinkin pian - sen verran etenkin Valdespinon Olorosoon ja Creamiin ihastuin. 

Valdespinon sherrytalo kuuluu Jerezin vanhimpiin ja arvostetuimpiin. Vuonna 1264 perustettu talo on historiansa aikana toiminut niin Espanjan kuin Ruotsinkin kuninkaallisten perheiden hovitoimittajana. 

Sherrystä tulee mieleen englantilaiset satavuotiaat mummot tiukkaan kiharretuissa permanenteissaan, jotka nautitvat sherryä sormustimen kokoisista laseista "purely for medicinal purposes, dear" (pystytkö sanomaan tuota ääneen ilman Hyacinth Bucket- ääntä?)

Se on kuitenkin viime vuosina kokenut melkoisen renesanssin ja myös nuorempi polvi (ja Espanjan ulkopuolinen maailma!) on herännyt sen monikäyttöisyyteen. Alkonkin valikoima on kasvanut sherryn uuden tulemisen myötä kiitettävästi ja puolet kaikista Suomessa myydyistä sherryistä koostuu juuri Valdespinon Olorososta ja Creamista. 

Fino lienee sherryistä tunnetuin ja myös Espanjassa suosituin. Sitä nautitaan jääkylmänä aperitiivina (jopa sherry-tonicina!), mutta myös tapasten kanssa sitä pidetään kaikkein monipuolisimpana.

Sen kuivuus ja manteliset sävyt sopivat aperitiivien kylkeen usein tarjottavien pikkusuolaisten (oliivit, paahdetut mantelit...) kanssa, mutta Savoyn sommelier Antti Uusitalo suosittelee sitä myös savustetun lohen ja friteerattujen äyriäisten kumppaniksi. Toimiva yhdistelmä myös tonnikalatahnalla päällystettyjen crostinien kanssa - resepti tulossa blogiinkin.

Oma (keski-ikäistyvä?) makuni on yllättäen ihastunut Oloroson ja Creamin kaltaisiin makeampiin sherryihin, jotka nekin kannattaa tarjota viilennettyinä. Voin rehellisesti sanoa, etten Valdespinoja parempiin ole edes törmännyt. 

Olorosossa on tummepi väri ja pähkinäistä paahteisuutta, joka on peräisin vuosien kypsytyksestä vanhoissa tammitynnyreissä. Vaikka onkin finoa selkeästi makeampi, on siinä täyteläisyyttä, joka käy tapaspöydän antimienkin kanssa. Esimerkiksi aurinkokuivatun tomaatin kaltaiset, konsentroituneet ja hapokkaatkin maut, samoin kuin Serranokinkku ovat kotonaan sen kanssa. 

Myös tummemmat ja vahvemmat lihat - jopa riista - voisivat olla mielenkiintoisia paritettavia!

Cream on Olorosoakin makeampi ja pehmeämpi. Makea toimii kuitenkin tunnetusti tasapainottavana elementtiä suolaisten komponenttien kanssa. Erityisen hyvin tämä toimii esimerkiksi tortilla españolan, tuon tapasklassikon kanssa, mutta myös suolaisemmat makkarat kuten chorizo saavat tästä mielenkiintoisen ulottuvuuden. 

Myös suolaiset juustot olisivat kuulemma oivia kavereita niin Olorosolle kuin Creamillekin. 

Niin Olorosoa kuin Creamia voisi nauttia myös jälkiruokaviininä (etenkin näin syksyllä omenaiset, kaneliset, pähkinäiset ja paahteiset maut toimisivat!) mutta ihan kingi siihen on tastingin viimeinen viini: Pedro Ximénes El Candado, jota Suomesta ei toistaiseksi saa. Omani hamstraan lahden eteläpuolelta. 

Rakastuin tuohon jumalten nektariin aikoinani ensikulauksella Rondassa. Paikallista ruokohunajaa miel de cañaa muistuttavassa tumman paahteisessa siirappisuudessaan se on vain jotain... mrhmmhhhmmm. Se on loistava aterian päätös jo sellaisenaan, mutta loraus sitä hyvän vaniljajäätelön (ja kenties karamelisoitujen pähkinöiden?) kanssa on jälkiruoka ihan helpoimmillaan. 

Sen paahteisuus on omiaan täyteläisten, suklaisten ja paahdettua sokeria sisältävien (kuten crème brûléen) jälkiruokien kanssa. 

Oletteko muuten koskaan miettineet, miksi crème brûléen, crema catalanan ja flanin kaltaiset jälkiruoat ovat saaneet syntynsä perinteisissä viinintekijämaissa? Koska valkuaisia käytettiin viinin kirkastamiseen. Ylijääneet keltuaiset saivat sokerin, kerman ja vaniljan kanssa uuden elämän paikallisissa jälkiruoissa!

Ja jälkiruoista puheenollen tsekatkaas nämä Maistuis varmaan sullekin-blogin upean näköiset ja kuuloiset sherry-päärynäpiiraat!

Ovatko sherryt teille tuttuja? Vai uppoavatko sittenkin paremmin muut viinit? Ensiviikkoiset Viini, ruoka ja hyvä elämä- messut ovat nimittäin taas ihan nurkan takana ja sehän voi tarkoittaa vain yhtä asiaa... arvontaa!

Kommentoimalla tätä postausta omilla lempiviineilläsi osallistut kahden pääsylipun arvontaan! Arvonta suoritetaan 20.10. joten muista jättää kommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?