#Bloginitarina

Koska tässä lihattomassa lokakuussa ei ole haastetta tarpeeksi (!) tartuin myös alunperin Kototeko-blogista lähteneeseen ja  Tämä Matka- blogin Annalta saamaani #blogisitarina - haasteeseen.

Miten blogini sai alkunsa?

Andalusian auringossahan se. Palestiinalaisalueilta Tunisian kautta Espanjaan palattuani oli tulevaisuus vähän hakusessa. Hieman mietitytti myös ennen Tunisiaan muuttoa hankittu järjestelmäkamera: mitä minä sillä nyt tekisin kun ketään ei ammutakaan kuoliaaksi kotiovelleni?

Ystävä ehdotti että perustaisin ruokablogin, kun en kuitenkaan Espanjassa "muuta tee kuin ruokaa". En ollut koskaan kuullutkaan ruokablogeista (*huokaus*). Ystävä selitti, että niissä ihmiset kertovat valokuvien kanssa internetissä ventovieraille ihmisille mitä syövät. Ajatus tuntui älyttömältä. Vielä älyttömämmältä se tuntuu nyt. 

Aloittaessani 2,5 vuotta sitten (voiko siitä tosiaan olla vasta noin vähän aikaa?!) oli se minulle keino dokumentoida elämääni Andalusiassa, ylläpitää ja jakaa ruokamuistoja ja näyttää ihmisille, että Andalusia on niiiiiiin paljon enemmän kuin ne Fuengirolan suomalaiset karaokebaarit.

Kyllä, se on tätä.

Mutta se on myös tätä.

Kuinka blogini on kehittynyt ajan saatossa?

Blogi alkoi ehkä enemmän matkablogina. Elämäni siirryttyä Andalusiasta Töölöön, ruoan ja reseptiikan osuus kasvoi. Myöhemmin myös viini on kasvattanut rooliaan. Päivän asu-kuvia, ripsivärisuosituksia tai vinkkejä treenien jälkeiseen palautumiseen sen sijaan ette tule tästä blogista löytämään vastaisuudessakaan. 

Nimenvaihtoa mietin jossain vaiheessa, mutta lukijat olivat sitä mieltä, että koska blogi oli tullut tunnetuksi juuri tuolla alkuperäisellä nimellään, olisi sitä synti mennä muuttamaan. Ja kai se nyt vähän houkuttelevammalta kuulostaa kuin räntäsateessatöölönkattojenyllä.com?

Itse blogin lisäksi työllistävät niin blogin Facebook-sivu, Instagram, Twitter-tili ja Pinterest. Kaikki näistä asioita, joista tietämättä onnistuin vielä muutama vuosi sitten viettämään ihan mielekästä elämää.

Haluaisin uskoa, että se oma tyyli on hioutunut ajan myötä - niin kirjoittamisen kuin kuvienkin suhteen. Sarkasmia iloisesti viljelevä ja poliittisesta korrektiudesta piittamaton tyylini ei epäilemättä ole kaikille. Vaan eipä ole surströmmingkään. Tai Johanna Tukiainen. 

Kuvaustarpeisto ja kalusto on kasvanut suorastaan naurettaviin mittoihin. Mutta kaltaiselleni pilkunhalkojaperfektionistisuorittajanatsille on ollut palkitsevaa nähdä, että kaikki se harjoittelu ja opettelu on johtanut johonkin. Katsokaa nyt vaikka - tässä ensimmäisiä blogissa nähtyjä kuvia.

Tässä taas tuoreempaa tuotantoa. 

Kova työtä tämä on. Mutta voi, miten hauskaa!

Aikaisempia pohdintoja bloggaamisen todellisuudesta löydät täältä.

Lisää tarinaa kuvieni takaa löydät puolestaan  täältä.

Mitkä ovat olleet blogini merkittävimpiä hetkiä?

Ah. Alle puoli vuotta blogin aloittamisen jälkeen tullut ehdokkuus Gloria Blog Awardseissä parhaaksi ruokablogiksi lähinnä nolostutti - kategorian kanssakisaajat kun tuntuivat olevan niiiiiiin paljon etevämpiä ihan joka tavalla. Mutta ehdokkuuden ansiosta sain varmasti enemmän näkyvyyttä kuin mistä alotteleva blogi olisi voinut uneksiakaan - nykyään kuin blogeja on niin hirvittävä määrä. 

Sydäntä ovat lämmittäneet myös Indiedays Blog Awards-ehdokkuudet (vuonna 2013, 2014 ja 2015), joskin menestys noissakin on ollut samaa tasoa Jamaikan jääkiekkomaajoukkueen kanssa...

Suurimmat muutokset lienevät kuitenkin olleen muutokset yksityiselämässäni ja blogissakin dokumentoidussa rakkauselämässä, joka saa katastrofaalisuudessaan Tsernobylinkin näyttämään hupsulta pikku lipsahdukselta. Tavalla, joka uhmaa terveen ihmisen matikkapäätä on kuluneeseen 2,5 vuoteen jotenkin onnistunut mahtumaan peräti kaksi apukokkia, kihlausta ja varsin dramaattista eroa (lisää täällä ja täällä). 

Kaikella lienee silti tarkoituksensa ja kaikki tapahtunut on varmasi osaltaan kuljettanut kohti seuraavia seikkailuja. 

Bloggaus on myös kehittynyt intohimoisesta harrastuksesta kaiken vapaa-ajan vieväksi elämäntavaksi ja työksi, joskin ei siihen uppoavia tunteja laskiessa todellakaan plussan puolelle jää. Joskus huvittelen miettimällä, mitä vielä kolme vuotta sitten tein kaikella sillä ylimääräisellä ajalla. Sitten huokaisen raskaasti, otan lasin viiniä... ja aloitan seuraavan blogipostauksen. 

Mikä bloggauksessa on parasta?

Lukijat. Ihan ehdottomasti. Teiltä saatu palaute ja tsemppi on jotain ihan käsittämättömän upeaa. Te olette jotain ihan käsittämättömän upeaa! Teidän takianne sitä jaksaa koota itsensä ja pyrkiä tuottamaan parasta mahdollista sisältöä kiitokseksi siitä, että te annatte aikaanne blogini lukemiseen. 

Antakaa siis niiden kommenttien tulla!

Mikä siinä on ikävintä?

Jokainen bloggari tekee omalla kohdallaan linjauksen siitä, kuinka paljon itsestään blogissaan antaa ja kuinka paljon elämästään paljastaa. Monien kohdalla tämä on johtanut varsin ikäväänkin palautteeseen lukijoiden (ja Vauva-keskustelupalstojen) taholta. Itse olen tuolta onneksi säästynyt, mikä on ihan hyvä, koska toisen työni puitteissa saan sitä ihan tarpeeksi. 

Jokseenkin ironisesti suurimpia lukijamääriä ja jakoja ovat keränneet ruokaan liittymättömät postaukset, kuten purkautumiseni erikoisruokavalioista, Suomen alkoholilainsädännön lyhytnäköisyydestä, tasa-arvoisesta avioliittolaista ja monikulttuurisuudesta. Jos olisin fiksumpi, tajuaisin, että universumi ehkä haluaisikin minun kirjoittavan jotain ihan toisenlaista blogia...?

Mihin tästä eteenpäin?

Ulkoasuremontti (blogin nyt ainakin...)? Uusi bloggausalusta? Parempi välineistö (kamera saattaisi kaivata päivitystä ja tietokoneenihan ostin tunnetusti ainoastaan sillä perusteella, että se mahtui käsilaukkuun...)? Näytön kalibrointia ja koodauksen perusteiden opettelua?

Bloggaus joka tapauksessa jatkuu. Ruoasta, viinistä, matkoista niiden perässä... kaikista niistä minulle niin rakkaista asioista, jotka tekevät elämästä niin ihanaa. Nyt suunnitteilla on pitkän ajan jälkeen paluu Andalusiaan ja tutustuminen sen sherrymaahan. Ensi vuoden alussa on tarkoitus valloittaa New York. Haaveissa siintävät myös ainakin Uzbekistan ja Liettua. Ja te olette kaikki tervetulleita mukaan jakamaan matkaani tästä eteenpäinkin  ♥

Ja täältä haaste ponkaisee seuraaviin blogeihin:

Levoton Matkailija

* * * 

Tässä vielä haasteen säännöt:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan haluamasi blogit kirjoittamaan oma tarinansa (sen verran paljon tämä haaste on jo ehtinyt ainakin matkablogimaailmassa kiertää, että kysyin ensin halukkaita - jos siis olet halukas, niin myös kommenttikentässä voi ilmoittautua!) 

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

* * * 

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?