Mummmm.......

Frank Sinatra on melkoinen auktoriteetti tilanteessa kuin tilanteessa, mutta kun hän laulaa että "I get no kick from Champagne. No, alcohol doesn't move me at all" huomaan olevani aika radikaalisti eri linjoilla. Shampanja kun on niitä asioita, jotka jo korkin poksahduksesta lähtevällä äänellään tuovat sitä kipeästi tarvittua juhlaa arjen keskelle. Kädetkin ihan spontaanisti alkavat taputtaa! Ja onhan se vanhan viisauden mukaan myös ainoa mihin tahansa kellonaikaan sosiaalisesti hyväksyttävä juoma.

Tuossa taannoin minulle tarjoutui ihan urakalla tilaisuus juhlistaa arkea ja avartaa enologista tuntemustani Pernod Ricardilla Mummin maailmankuulun shampanjatalon Brand Ambassadorin vierailulla. Paikalla oli bloggareita laidasta laitaan: osalla shampanjaa on aina jääkaapissaan, osa maistoi shampanjaa nyt ensimmäistä kertaa (ja heti Mummia! Kyllä voisi huonomminkin asiat olla!)

Alunperin saksalaisten veljesten perustaman talon pyrkimys on yksinkertainen: erinomaisuus. Etikettinsä punaisesta nauhastaan tunnettu Mumm on yksi johtavia shampanjantuottajia ja assosioituukin monelle suuriin voitonhetkiin ja itsensä ylittämiseen: onhan se jo vuodesta 2002 ollut F1- kisojen virallinen shampanja. Alunperin shampanja on ollut nimenomaan kuninkaiden juoma ja armoitettuna rojalistina (ne tiarat! Ne palatsit! Ne häät!) en voinut kuin hykerrellä nähdessäni listan kaikista kuningasperheistä, joiden vaakunallaan vahvistama, virallinen shampanjantoimittaja Mumm onkaan ollut.

Vaikka viime aikoina on mm. Pernod Ricardin OivaPari- kilpailun myötä tullut mietittyä entistäkin enemmän ruoan ja viini onnistunutta liittoa, tuli shampanjan monipuolisuus ruoan kanssa parittamisessa iloisena yllätyksenä. Shampanjoita kun on Mummillakin useita ja niillä jokaisella omat persoonallisuutensa, jotka avautuvat ihan uudella lailla oikean ruoan kanssa.

Pelkästään Chardonnay-rypäleistä tehty Blanc de Blancs oli kepeä, pienikuplainen ja rapsakka ja sai heti ajattelemaan valkoista kalaa ja äyriäisiä. Esimerkiksi kampasimpukat voista täyteläisyyttä ja sitruunasta happoa saavassa kastikkeessa komppaisi sen hapokkuutta kauniisti.

Shampanjoiden perinteistä, Pinot Noir-Pinot Meunier-Chardonnay- rypäleiden kolminaisuutta edustavassa Cordon Rouge- shampanjassa Pinot Noir oli edustettuna tavalla, joka antoi sille ihan erilaista ryhdikkyyttä ja rakennetta. Onkohan tässä meidän hääshampanjamme...?

Tämä toimi suolaisemman naposteltavan kanssa erinomaisesti ja etenkin Serrano-kinkusta se toi upeasti esiin sen pähkinäiset sävyt. Kovin ikääntynyttä tai paletan kaltaista kinkkua silti välttäisin, sillä sen nahkaisuus voisi olla hieman liikaa.

Aina kesän mieleen tuova roséssa hedelmäisyys ja hapokkuus yhdistyivät tavalla, joka osoittautui aivan loistavaksi yhdistelmäksi grillatun kampasimpukan kanssa tarjoillun tomaatti-korianterisalsan kanssa. Shampanja tasoitti salsan hapokkuutta niin, että tuloksena oli makujen täydellinen tasapaino. Se kannatteli myös perunan kanssa tarjoillun dijon-kaprismoussen kaltaisia vahvankin hapokkaita makuja yllättävänkin mainiosti.

Demi Sec taas on omimmillaan marjaisten herkkujen kanssa ja tasapainotti mm. vaahtokarkkien makeutta jännästi.

Suurkiitokset illasta Pernod Ricardin ja viestintätoimisto Deskin daameille - tämän hauskemmaksi (tai havainnollisemmaksi!) ei oppiminen voi mennä!

______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?