Siskonlapseni ovat parhaimmillaan varsin hurmaava parivaljakko. Mutta ei niitä ihmisten ilmoille voi vielä viedä. Niiltä puuttuu vielä se sellainen kursailun taito. Nämä sanovat siekailematta suorat sanat ja palauttavat maanpinnalle kyllä varsin pikaisesti jos on vähääkään riskinä suuret luulot itsestään ja erinomaisuudestaan- oli aiheena sitten kädentaidot, ruoanlaitto tai huumorintaju.
Ja ettei tässä nyt turhaan ylpistyisi sorminäppäryydestään, liitän mukaan muutaman kuvan Fuengirolasta joulunpyhien aikaan. Joku oli siellä jaksanut rakentaa. Hiekasta.
Vähän toista kun ne oman lapsuuden huterat hiekkakakkuviritelmät...
Vähän toista kun ne oman lapsuuden huterat hiekkakakkuviritelmät...
Noiden muovituoppien funktio ei oikein koskaan meille selvinnyt. Vaan ei kai hiekka-aasinkaan suu tuohesta ole...?
(Tuossa enkelihahmossa on jotain pelottavaa. Ainakin allekirjoittaneen silmiin se näyttää ihan Keskustan kansanedustajalta...)
(Tuossa enkelihahmossa on jotain pelottavaa. Ainakin allekirjoittaneen silmiin se näyttää ihan Keskustan kansanedustajalta...)
Possu poikineen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti