Valo täällä, kuten kuvista näkyy, on vielä kylmä, mutta auringossa on lämmintä.
Rannikko on sesongin ulkopuolella kovin hiljainen. Rannat ovat tyhjiä. Veneet nukkuvat talviuntaan ja hylätyt vesiliukumäet tuskin enään muistavat heinäkuun helteissä kiirineitä riemunkiljahduksia.
Myös Fuengirolan rantakadun karusellihevoset odottavat ratsastajiaan kovin yksinäisinä.
Karuselleissa on jotain kovin pariisilaista ja vanhaa maailmaa henkivää- tai ehkä allekirjoittaneen romantiikannälkäinen sielu on vain ohjelmoitu näkemään tuota kaihoisaa kauneutta missä tahansa?
Sisuksia nakertava kaihomielisyys voi toki olla merkki jostain muustakin - kuten nälästä. Lounaalle siis!
Tie vei tuttuun ravintolaan Fuengirolan keskustan tuntumassa, Nuestra Señora del Rosario Coronada-kirkon aukion kulmassa. Listalta löytyy niin kylmiä ja lämpimiä annoksia (myös modernimmalla ja aasialaisellakin twistillä- suosittelen ankkaa mandariinikastikkeessa ja häränhäntä-wontoneita!) kuin päivän erikoisuuksia.
Tänään se oli Revuelto de Esparragos con gambas: munakokkelia, johon vihreän parsan kanssa oli käännelty mukaan myös paistinperunoita ja jättikatkarapuja. Hyvä keino käyttää sunnuntailounaalta tähteiksi jääneet perunat... tai no olisi, jos niitä koskaan meillä yli jäisi. Tätä kokeillaan kotioloissa heti kohta!
Ja viini on hyvää (ja halpaa!) Nykyisin Albariño tuntuu olevan vastauksemme kaikkiin maailman ongelmiin...!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti