Lounaalla Tallinnassa: Ribe

Työ vei Tallinnaan tuossa taannoin muutamaksi tunniksi. Rajallisen ajan vuoksi suureellisempi ekskursio ei tullut kysymykseen, mutta yhteen ravintolaan oli onneksi aikaa. Normaalisti yhden pysähdyksen reissuissa on ravintola aina ollut sataman läheisyydessä sijaitseva, hauskalla tunnelmalla ja loistavalla hinta-laatusuhteella varustettu Kohvik Moon. Aikani asiaa pohdittua (Neh ei tarjoa lounasta, Chedin aasialaista linjaakaan ei oikein nyt tee mieli, Salt on sen verran kaukana...) päädyin ruksaamaan listaltani vihdoin pois Riben. 

Tämän vuoden Viron 50 parasta ravintolaa - ranking julkaistiin juuri, ja siellä se Ribe tänäkin vuonna on: sijalla 9 (viime vuoden sijoitus 7.) 

Ravintola on freesin ilmava...

... ja tyylikkäillä yksityiskohdilla piristetty.

Erityismaininnan ansaitsee koko pöytäseurueessa ihastusta herättäneen WC:n hauskat detaljit. Tuo hana! Tuo hana!

Lounas aloitettiin tällä shampanjalla (8 €) , joka oli meille kaikille uusi tuttavuus. Varsin pirteä.

Jo pöytävarausta tehdessä oli selvää, että kaikki eivät haluaisi kolmen ruokalajin menua syödä. Tätä kysyttiin erikseen sähköpostitse ja ravintolasta vastattiin, ettei koko pöydän sitä tarvitsisi ottaa. Menikö vikaan sitten käännös vai kommunikaatio salihenkilökunnalle, mutta eipä se asia noin sitten ollutkaan.  Asiakaspalvelu ei muutenkaan kyllä erityisellä lämpimyydellä tai tarkkuudella säväyttänyt.

Neuvotteluiden jälkeen päädyimme ottamaan kolmen ruokalajin menun viineineen (pelkkä ruoka 35€, viinien kanssa 57€) koko pöydälle. 

Keittiön yllätyksenä pöytään tuotiin oikein hyvä tartar-annos. En piinaa teitä sumeaksi jääneellä kuvalla. 

Leivästä sen sijaan kuvan saatte. Itsetehtyä. Ja hyvää. Etenkin tuo tumma leipä herätti ihastusta myös saaristoleivän tyyppisestä leivästä tykkäämättömissäkin.

Leivän kanssa tarjoilluista yrttivoista sitruunalla ja mustalla suolalla maustettu versio oli oma suosikkini. 

Alkuruoka-annos (kampasimpukkaceviche, kurkkua, retiisiä, melonia, mansikkaa, avokadoa ja chilihilloa) oli niin kaunis ja raikas ja keveä. Cevichen raakakypsytys toi hienosti esiin kampasimpukan lihaisen täyteläisyyden. Viinisuosituksena oli proseccoa (Conegliano-Valdobbiadene) joka toimi moitteettomasti etenkin mansikan hapokkuuden kanssa. 

Pääruoan kohdalla saimme vaihtaa yhdestä menusta kala-annokseen (nieriää, sahrami-katkarapurisottoa, bisque-hyytelöä ja pinaattitahnaa). Kaunis annos. Risotto rokkasi, mutta kala oli mitäänsanomaton. Toisaalta, olen lohikaloista saanut sen verran yliannostusta, että harvemmin se mitään kummoisia intohimoja herättääkään. 

Suositusviini oli sellaisenaan makuuni hieman ohut (minä ja Chardonnay...), mutta toimi ruoan kanssa ihan kiitettävästi.

Ihan paras annos oli tämä (ankkaa, fenkolia, omenapyrettä ja hunaja-inkiväärisiirappia). Ankka ja fenkoli ovat ihan loistava yhdistelmä! Ja kypsyys oli enemmän kuin kohdillaan. Suolan ja pippurin kanssa olisi tosin saatu olla vähän avokätisempiä.

Viinisuosituksena toiminut Barolo oli mitä Barololta voi odottaakin - upeaa. Ja olisi kannatellut ankassa enemmän pippurisuutta.

Seurueen gluteenittoman ruokailijan tarpeet huomioitiin hienosti läpi koko aterian. Jälkiruokana hänellä oli kokoelma kuulemma "erinomaisia" jäätelöitä.

Me muut saimme iiriskakkua (toffeekakkua, suolakaramellijäätelöä, toffeekastiketta ja suklaahippuja). Konsensus oli, että kakusta olisi tykätty enemmän hieman vähemmän kuivana. Suolakaramellijäätelössä oli hieno paahteisuus. Kysymättä jäi, mitä tuo valkoinen tomu oli.

Jälkiruokaviinille ei pöydässämme tainnut lämmetä kukaan, vaan se koettiin tammisen rusinaisessa kuivuudessaan liian sherrymäiseksi. 

Kyllä Ribeä suositella kehtaa ja vaikka ei (Tallinnan ravintoloiden hintatason huomioiden) sieltä halvimmasta päästä olekaan, kyllä täältä vastinetta rahoilleen saa. 

Sen tuona päivänä kyllä taas kantapään kautta opin, että kuinka monesta tekijästä se onnistunut ravintolakokemus koostuu. Niin ruoka (raaka-aineet, niiden ymmärtäminen ja käsittely, yhdistäminen muihin annoksen komponentteihin...), onnistuneet viinisuositukset, ilmapiiri, palvelu, seura... kaikki ne vaikuttavat. Niin, ja se oma fiilis. 

Jos se henkinen kovalevy samaan aikaan prosessoi jotain ihan muuta lahden toisella puolella tapahtuvaa, niin on se vain pirun vaikeaa yrittää keskittyä nauttimaan käsillä olevasta kokemuksesta samalla lailla. Jonka huomaan myös muistiinpanoistani. Niinpä myönnän auliisti että jonain toisena päivänä, jossain toisessa mielentilassa olisin voinut tykätä Ribestä paljon enemmänkin.  Tykkäsin toki nytkin. 

Onko siellä kokemuksia ja sisäpiirin vinkkejä top 10- listan ravintoloista? Onko tuo Noa kenellekään tuttu?

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?