* * *
For English please see here
* * *
Intia on opettanut minulle kaksi asiaa: kukkakaalin syömisen ja Shah Rukh Khanin nerokkuuden.
Ennen ensimmäistä Intian-reissuani en ymmärtänyt kummastakaan mitään. Kukkakaalin kohdalla se on tosin ymmärrettävää: näyttäähän se lääkäritietokirjasarjan sukupuolitautiosiosta peräisin olevalta opetusmateriaalilta (no mutta näyttäähän se). Bollywood-elokuvien ylitseampuva dramaattisuus ja elämää suurempien tunteiden kaoottinen esiinmarssitus taas sai minussa aikaan lähinnä migreenin.
Intia muutti näistä molemmat. Siellä tutustuin aloo gobiin (miten jokin niin yksinkertainen voi olla niin hyvää?) ja Shah Rukh Khaniin - intialaisen elokuvan megatähdistä suurimpaan. Erityisen legendaariseksi miehen esittämät hahmot ovat tulleet jopa omalleni vertoja vetävästä epäonnestaan rakkaudessa.
Hän ei taida saada sydämensä valittua omakseen missään elokuvassa, vaan joko hän tai hänen rakastettunsa aina kuolee, saattaen käyntiin sen noin 15-minuuttisen kohtauksen, minkä vuoksi en noista elokuvista tarpeekseni saa: Shah Rukh Khanin itkun. Hänen absurdin ylinäytellyt tunteenpurkauksensa ovat niin uskomattomia, että niille löytyy Youtubesta ihan omia koosteitaan (etkö usko? Tsekkaa vaikka tämä).
Hän ei taida saada sydämensä valittua omakseen missään elokuvassa, vaan joko hän tai hänen rakastettunsa aina kuolee, saattaen käyntiin sen noin 15-minuuttisen kohtauksen, minkä vuoksi en noista elokuvista tarpeekseni saa: Shah Rukh Khanin itkun. Hänen absurdin ylinäytellyt tunteenpurkauksensa ovat niin uskomattomia, että niille löytyy Youtubesta ihan omia koosteitaan (etkö usko? Tsekkaa vaikka tämä).
Jokasyksyisten Rakkautta ja Anarkiaa- leffafestareiden Bollywood-leffojen sarjassa intialaisseurueet saapuvat paikalle laumoittain vain nauraakseen niille. Suurimmassa leffasuosikissani, kaikista perinteisistä Bollywood-kliseistä pilkkaatekevässä Om Shanti Om - elokuvassa SRK:n (kyllä, me tosifanit kutsumme häntä noin) roolihahmo mainitsee häntä haastattelemaan saapuneelle toimittajalle, kuinka hänen elokuvansa ovat sitä suositumpia, mitä useammin hän niissä kuolee, joten nyt tekeillä olevassa hänet on kirjoitettu kuolemaan peräti yhdeksän (!) kertaa.
Pakora (tai bhaji), eli kikhernejauhopohjaisessa taikinassa kastetut ja rapeaksi uppopaistetut kasvisfritterit ovat Intiassa suosittuja snackseja etenkin monsuuniaikaan, jolloin itsekin maassa matkustin. Kun kauan odotettu sade vihdoin repesi, olin juuri dramaattisesti eronnut (Intia näköjään tarttuu...) poikaystävästäni ja pakannut kapsäkkini keskellä yötä riksakuskin kyytiin. Minä itkin, kuski itki... ja pian itki koko Intian taivaskin. (Riksakuski tosin itki vain, koska minä olin raivoissani pakottanut hänet ajamaan yksisuuntaista katua väärään suuntaan.)
Nämä pakorat eivät välttämättä saisi ketään kyyneliin (vaikka olisihan se ihanaa nähdä SRK:n ainakin yrittävän sitä), mutta kyllä ne vain hyviä ovat. Tarjoile vastapaistettuina, jolloin ne ovat rapeimmillaan.
Neljälle:
Kukkakaalipakorat
1 kukkakaalinpää, samankokoisiin kukintoihin leikattuna
Pakorataikina:
2 dl gram- eli kikhernejauhoja
1 dl riisijauhoja
2 tl suolaa
2 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
3 tl garam masalaa
1 tl chilijauhetta
1/2 tl kurkumaa
1/2 tl ruokasoodaa
2 -2,25 dl jääkylmää (sooda)vettä
2 dl gram- eli kikhernejauhoja
1 dl riisijauhoja
2 tl suolaa
2 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
3 tl garam masalaa
1 tl chilijauhetta
1/2 tl kurkumaa
1/2 tl ruokasoodaa
2 -2,25 dl jääkylmää (sooda)vettä
Paistamiseen: 1 l öljyä
Jos haluat kukkakaalista pehmeämpää, keitä kukintoja suolatussa vedessä muutaman minuutin ajan, mutta tämän vaiheen voi huoletta jättää välistäkin.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sitten vesi kunnes koossa on paksu taikina.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sitten vesi kunnes koossa on paksu taikina.
Kuumenna öljy isossa (innoitetussa) kattilassa. Upota kukinnot taikinaan niin että ne ovat täysin sen peitossa. Paista muutamassa erässä kunnes kullanruskeita.
Valuta talouspaperin päällä ja tarjoile lime-korianteridipin kanssa.
Lime-jalapeño-korianteri-valkosipulikastike:
2 korianteripuskaa
2 jalapeñoa
2,5 limen mehu
2 valkosipulinkynttä
4 rkl öljyä
1/2 tl suolaa
2 tl sokeria
Soseuta ainekset tehosekoittimessa ja lisää tarvittaessa öljyä saavuttaaksesi halutun koostumuksen. Tarkista maku ja säädä kohdilleen suolaa ja/tai sokeria lisäämällä.
2 korianteripuskaa
2 jalapeñoa
2,5 limen mehu
2 valkosipulinkynttä
4 rkl öljyä
1/2 tl suolaa
2 tl sokeria
Soseuta ainekset tehosekoittimessa ja lisää tarvittaessa öljyä saavuttaaksesi halutun koostumuksen. Tarkista maku ja säädä kohdilleen suolaa ja/tai sokeria lisäämällä.
Muita kokeilemisen arvoisia dippikastikkeita ovat tsatsiki, intialainen raita tai tämä mango-chili-inkivääridippi.
Intialaisten makujen klassikkokumppani on vaalea olut ja juuri testiin saamastani Saimaan Juomatehtaan tuotepakkauksesta löytyi mm. tämä upea, jo huipputyylikkäällä ulkomuodollaan hurmannut luomuvehnäolut, jonka raikas hedelmäisyys olikin näiden lempeälle mausteisuudelle oikein toimiva kaveri.
Muutenkin tämän lähituotantoa edustavan panimon lisäaineettomat (ja korkean kotimaisuusasteen omaavat!) tuotteet ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia.
Muutenkin tämän lähituotantoa edustavan panimon lisäaineettomat (ja korkean kotimaisuusasteen omaavat!) tuotteet ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia.
_________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!
Darling, hihittellen bussissa kanssamatkustajien tuijottaessa minua paheksuvasti. Selkeästikään perjantaiaamuna klo 8.30 ei saa olla hauskaa, mutta kun on mennyt nukkumaan klo 01.30 ja herännyt 05.30 ehtiäkseen bussiin niin eihän tässä voi kun hihitellä.
VastaaPoistaJa mitä tulee kukkakaalin, kiitos! Kokeilen varmasti.
Ihanaa viikonloppua!
ihana kuulla että univaje tekee mustakin hauskan :-)
Poistaihanaa viikonloppua sinnekin x
Jokohan nyt tärppäis? Olen yrittänyt valmistaa kukkakaalista monenlaista sapuskaa, -laatikkoa, -sosekeittoa ja juustogratinoitua kukkakaalia, kuin myös arabityyliin, mutta se huippu puuttuu. Luotan mahtavaan tykitykseesi ja aion laittaa pakarat koetukselle :) ... eiku pakorat friteerauskeittimeen ja tarjolle vehnäoluen kera, toivon mukaan tuon Marskin luomun.
VastaaPoistaooh- arabityylinen resepti uppoais puolestaan tänne :-)
PoistaTässäpä yksi niistä http://thefoodblog.com.au/2010/09/lebanese-cauliflower-with-pine-nuts-and-tahini-recipe.html
Poistaja tässä vielä toinen http://bintrhodaskitchen.blogspot.fi/2013/03/basic-tahini-lemon-sauce-with-fish.html
Poistaja kerta kiellon päälle :) http://syrianfoodie.blogspot.fi/2009/12/one-hundred-and-one-mezze-17-fried.html
PoistaMahtavaa - kiitos!
PoistaMua nauratti tuo tarina itkevästä riksakuskista, raivoisasta matkalaisesta ja rankkasateesta. Voi sitä riksakuskiraukkaa :D
VastaaPoistaIhanan herkullinen kuva, tekis ehdottomasti mieli maistaa näitä! Mua aina vähän pelottaa tuo öljyn kuumentainen ja uppopaistaminen- jättäisin tämän valmistamisen varmaan jonkun kokeneemman kokinvastuulle ;)
Saisi olla lisää, nam!
Titta / IKILOMALLA
Minullakin on hetkeni... sieltä huonoimmasta päästä ;-)
PoistaMiten mä muistan aloo gobissa olleen perunaa? Voiko niitä olla erilaisia vai onko siinä molempia? Intiassa opin, että voisin kasvissyöjäksi ryhtyä, jos vegeruoka olisi aina niin hyvää. Mutta oluen juojaksi edes intialaiset eivät minua saa.
VastaaPoistaKyllä vain - siitä se nimikin tulee: aloo on peruna ja gobi kukkakaali :-) Intiassa kasvisruoat kyllä osataan - harmi että ihmisoikeuksissa on vielä aika rutkasti opettelun varaa.. :-/
PoistaIhana resepti, kiitos. Ja hauska teksti! Olen käynyt Intiassa muutama vuosi sitten työmatkalla, ja tykkäsin kovasti. Luin pinon intialaisia kirjoja ja haaveilen, että palaisin. Silloin reissu sattui syntymäpäivääni. Muistan kuinka kelluin selälläni hotellin uima-altaassa illan pimeydessä ja tuijotin tähtiä. Ajattelin, että nyt olen aikuinen. Yksin Intiassa hoitelemassa bisneksiä, ja silti tuntui, että pärjään.
VastaaPoistajoo - tuo onkin ihan eri tapa ottaa Intia haltuun kuin se ghettotyyli, minkä minä valitsin :-) Nyt, aikuisena, valitsisin minäkin kunnon hotellit ja uima-altaat :-)
PoistaJoo, no tämähän näyttää varsin hyvältä, ja gluteenittomaltakin (säädettynä), aina siihen olueeseen asti. :)
VastaaPoistaVälttelen näitä friteerattuja aina tuolla Aasiassakin tuon gluteenittomuuden takia, ja koska kielimuuri on yleensä liian vaikea saada selitetyksi mitä se ihan oikeasti tekee jos syön jotain sellaista.
Vaan kyllä, nämä ruokamuistot on kyllä niitä parhaimpia. Välillä oikein harmittaa kun ei pysty reissussa aina kaikkea nenän eteen tulevaa maistamaan. Useimmiten tosin vain siksi, että on huutava nälkä, eikä tarjolla mitään järkevää syötävää. :) Pitää pistää tämä kokeiluun!
Intia ei ole kyllä kasvisyöjän tai gluteenittomankaan kannalta ihan sieltä pahimmasta päästä. Ruokamuistot on kyllä huikeita - niidenavulla matkat pysyvät sydämessä ja sielussa vielä pitkään Helsinki-Vantaalle paluunkin jälkeen <3
PoistaTuossa riksakohtauksessa on jotain elokuvallista. Tai ainakin se tuo mieleen Andy McCoysta kertovan elokuvan, jossa raivostuneen Angelan riksakuski ajaa takaa raivostuneen Andyn riksakuskia kapeilla intialaisen kaupungin kujilla :)
VastaaPoistaTuo ruoka kuulostaa ja näyttää houkuttelevalta, vain kokemattomuuteni uppopaistajana mietityttää. Kaipaan kyllä hyviä eksoottisia reseptejä, kun arvomme välillä lasten kanssa maan, minkä ruokaa tehdään seuraavaksi. Projekti on kuitenkin vähän jumissa Ruandan kohdalla tällä hetkellä.
Voi ei - Andy-parka :-)
PoistaUppopaistaminen on siitä helppoa (no, helppoa ja helppoa, sen verran sitä on tullut tehtyä...) että kyllä se tekijäänsä opettaa. Äkkiä siinä oppii näkemään, koska öljy on liian kuumaa ja koska taas ei tarpeeksi kuumaa. Tärkeintä on, että antaa öljyn kuumeta tarpeeksi, ei tunge kattilaan liikaa paistettavaa kerralla ja antaa öljyn erien välissä kuumeta.
Ruandalainen ruoka kuulostaakin eksoottisuudessaan varsin kiinnostavalta!
Kauniin näköinen annos. En ole kyllä juonut vehnäolutta koskaan aasialaisen ruuan kanssa, täytyypä kokeilla. Epäilen, että toimiiko mun kohdalla, mutta voihan sitä yllättyä. Suomalaiset vehnäoluet, kuten tämäkin, ei oikein yleensä ole minusta kovin onnistuneita. Vain pari suomalaista vehnää on sellaisia, että niistä oikeasti tykkään. Kyllä tämäkin on ihan ok, mutta vain ok.
VastaaPoista