Helsingin ravintolatarjontaa: Hodari & Hummeri

Haluaisin kovasti uskoa luopuneeni siitä kaksikymppisen kaikentietävästä ehdottomuudesta. Todennäköisesti myös (sadoissa) työhakemuksissani markkinoin kykyäni joustavuuteen. Toisinaan tuo pitää ihan paikkansakin. Kerran minulla oli viikon joka päivälle oman sukkaparinsa tarjoavasta sarjasta tiistaina perjantain sukat. Ja selvisin päivän loppuun saakka (liki) ilman ahdistusta. 

Mutta voi pojat, kyllä se totuus on ruoka-asioissa jotain ihan muuta. Kuten tuo Naapurinpoikakin on allekirjoittaneen psyykeen sukeltaessaan joutunut hyvin pian huomaamaan. Kun pizzalle pitäisi päästä, niin mikään vähempi kuin kaupungin paras eli Putte's ei kelpaa (ja no hätätapauksessa Skiffer) Ai että hampurilaista tekisi mieli? No siinä tapauksessahan osoite voi olla ainoastaan Roslund. Ja sänkkäri ei ole sänkkäriä nähnytkään ellei se tule Street Gastron pojilta. Ja kun aasialaista tekee mieli? No Twisted Street Kitcheniin! Mehikolaista katuruokaa varten osoite on puolestaan aika itseoikeutetusti  Cholo. Ja kaikkihan tietävät, mikä on maan parhaan falafelin koti. Kyllä se on Fafa's.

Hodarit eivät (toistaiseksi) ole allekirjoittaneessa suuria intohimoja herättäneet, mutta kun mm. Henri Alenin isännöimä Kaartin Hodari & Hummeri tiistaina avasi pikkuruisen ovensa Pastiksen viereen, olivat keskiviikon lounasuunnitelmat selvät. 

Jo etukäteen olin kuullut, että pehmoisat sämpylät tehdään varta vasten Kanniston leipomossa. Ja että nakin napsahtava rakenne on pitkällisen tuotekehittelyn tulos ja Perniön lihan käsialaa.

Ihan ehdottomasti piti saada chorizo-mustekala-hodari (8,50 €). Onneksi www-sivun kirjoitusasu chorizo & octopussy oli korjattu ravintolan liitutauluun. Vaikka hienoisia tirskahduksia se seuralaiseksi kesken vapaapäivän vieton kaapatulta Tukkataikuriltakin irrotti. On se ihanaa olla kypsä, maailmaanähnyt aikuinen...!

Allekirjoittaneen kaltainen chorizohifistelijä ei ihan ottanut chorizoa vakavasti. Oivallinen rakenne siinä joka tapauksessa oli. Ja mustekala... no onhan se ihanaa, etenkin näillä leveysasteilla!

Osso buccolla trimmattu lihaisa ja mehukas ox (8,50 €) oli meidän molempien suosikki. Kaiken kruunasi tryffelimajoneesi. Ox rocks!

Mutta olihan sitä hummeriakin saatava! Sitä on tarjolla niin parmesaanigratinoituna sellaisenaan (puolikas 29 € ja kokonainen 50 €) ja Lobster dogina (20 €). Mukana tulleen mangorelissin hedelmäisyys komppasi annosta mahtavasti.

Lisukkeina otimme mustatorvisienisuolaranskalaisia (4.50 €) ja coleslaw'ta (4,50 €). Ranskalaiset olivat hyviä, mutta eivät ihan Roslundin tasolle yltäneet. Coleslaw oli rapsakkaa ja raikasta.

Raaka-aineisiin on panostettu, ja sen maistaa. Kastikkeet ja relissit ovat paikan päällä tehtyjä. Juustoissa löytyy manchegoa ja Peltolan Bluta. Hummeri on kuulemma Amerikanmaalla villinä kasvanutta. Kyytipojaksi saa olutta (hanasta löytyy Laitilan Kukkoa), viiniä tai vaikka shampanjaa (!). 

Katsastamisen arvoinen paikka tämä ehdottomasti on. Varauksia tämä vain 15-paikkainen helmi ei muuten ota vastaan, mutta hodareita saa myös mukaan. Ja nälkä näillä lähtee kyllä ihan yhdelläkin... Jos vain mahdollista, suosittelen valtaamaan tuon ikkunapaikan!

Murun lailla on Henri Alen onnistunut oikeiden ihmisten suhteen myös täällä: palvelu on ripeää, rentoa ja osaavaa. 

Seuraavaksi pitäisikin ehtiä meditoida psyyke sellaiseen kuntoon, että sillä selviäisi (huhujen mukaan kymmenien metrien) jonotuksesta Döner Kallioon... ehkäpä ensi viikolla...?


___________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?