ALASTON TUKIAINEN eli punajuuririsotto (gluteeniton,kosher)

Tsatsikimestarin syntymäpäivillä sain IT- alalla työskentelevältä Tunisialaiselta luennon iiteeksi. Jota ruokabloggaria puhuvat aivoni yrittivät parhaansa mukaan ymmärtää. Sieltä tuli mm. "paikallisen maksiimin saavuttamista", "uuden kulman löytämistä" ja "hakukonemaksimointia". Sanoinkuvaamatonta kauhua paikallaolleissa viestintäteknologian airueissa herätti myös se, etten twiittaa. Enkä ole Instagramissa. Ja että hashtagiakin olen käyttänyt vain kerran. Ja silloinkin melko varmasti vahingossa.

Sen perusteella, mitä tästä ymmärsin, olisi minun blogia kasvattaakseni kiinnitettävä seuraaviin asioihin: muuttaa yhtä aspektia uuden yleisön löytämiseksi. Yleisön avulias ehdotus oli yhdistää blogiin LGBTG- kulma. Ja minä kun luulin että homot syövät ihan samanlaista ruokaa kuin muutkin?

Toinen neuvo koski otsikon ja sisällön avainsanoja. Niiden ei kuulemma mitenkään tulisi/ tarvisi vastata todellista sisältöä. Suosituimmiksi ehdotuksiksi nousivat "Nykäsen nyytit" ja "Alaston Tukiainen". Esittäessäni suurena humanistina teorian siitä, että skandaalinnälkäinen lukija saattaisi olla jopa pettynyt, jos moisen aloituksen jälkeen blogissa tervehtiikin vaikka resepti kreikkalaisille lihapullille, sinisilmäisyyteni torpattiin samantien. A hit is a hit is a hit.

Niinpä paljastan teille tämänhetkisille lukijoille salaisuuden: mikäli vastaisuudessa törmäätte yllämainitun kaltaisiin otsikoihin, älkää nyt liikoja odottako. Terveellä skeptisyydellä kehottaisin myös suhtautumaan paljastuksiin "taruakin ihmeellisemmästä totuudesta Pohjois-Korean avaruusohjelmasta". 

Niinpä tänäänkään ei tiedossa ole potentiaalisesti tutkintapyyntöihin, kunnianloukkaussyytteisiin tai putkareissuihin johtavaa materiaalia. Vaan punajuuririsottoa. Mutta herranjumala miten hyvää sellaista. Itse tarjosin omani kalan kanssa, mutta menee tämä kuulkaa sellaisenaankin - on se niin hyvää ja niin täyteläisen lohdullista! Kasvisyöjä voisi halutessaan kruunata annoksen myös vuohenjuustomuruilla. Tai vaikka hienohkossa saksanpähkinärouheessa ennen rapsakaksi paistamista pyöritetyllä halloumilla. 

Neljälle

500 gr punajuuria (n. 4 kpl)
3 dl hyvää risottoriisiä
1 dl valkoviiniä
1-1,2 litraa kasvislientä
1 pieni punasipuli
voita
kourallinen tillinkukintoja
loraus hyvää, sellaista siirappista balsamicoa
1 reilu rkl mascarponea (tai turkkilaista jogurttia)

Kuori punajuuret. Paahda ne joko uunissa öljytilkan ja suola- ja pippuripyrähdyksen kanssa tai keitä kypsiksi. Jos paahdat ne, soseuta niistä puolet ja hienonna loput pieniksi. Jos keität ne, valuta ne ja hienonna, mutta älä heitä sitä upeanväristä lientä pois, vaan liuota kasvisliemikuutiot siihen jatkaen tarvittaessa vedellä.

Hienonna sipuli, kuullota se voissa ja lisää riisi. Anna senkin kuullottua hetki ja lisää sitten valkoviini. Anna sen imeytyä ja ala sitten lisätä lientä muutama desi kerrallaan. Pidä liemi kuumana toisessa kattilassa ja lisää uusi satsi aina vasta kun edellinen on imeytynyt. Kun riisi on liki juuri oikeankypsyistä (anna risoton jäädä löysähköksi sillä se asettuu hyvin pian muutenkin!), sekoita joukkoon punajuuret, hienonnettu tilli ja mascarpone. Lorauta perään vielä oikein hyvää balsamicoa.

Jos olet sitä oikeaa kuvakulmaa pakkomielteisesti metsästävä ruokabloggari tai muuten vain ihminen, joka ei usko syöneensä ennen sen dokumentoimista Instagramiin, kannattaa ne säädöt (ja Teurastamon kahvipaahtimosta hankittu kuvausrekvisiittakahvisäkki) asetella kohdilleen hyvissä ajoin, sillä toisin kuin vaikka rakkaus (!), risotto se ei odottaessaan parane.

Itse paistoin seuraksi kalaa. Sekoita desiin vehnäjauhoja 1 sitruunan raastettu kuori, reippaasti suolaa ja pippuria ja pyörittele kalapalat (n. 200 gr/ syöjä) niissä. Paista nopeasti voissa kauniin ruskeiksi ja tarjoile risoton kanssa.

Nauti. Ja muista toki twiitata siitä. Caring is sharing!

#ihanparastavähäänaikaan

______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?