Mekin tahdomme 2014

Siltä varalta että se ei ollut vielä kaikille selvää, niin tulemme Pride-viikon kunniaksi kaapista ulos, mekin. Me olemme sateenkaariystävällinen, tasa-arvoista avioliittolakia ja rakkautta kaikissa muodoissaan vaaliva blogi. Asiaa myös gradussani aikoinani tutkineena ja ystäväpiirissä puineena voin kertoa, että voin lailla ei tuosta tulla tinkimään. Minulle kysymys on nimenomaan ihmisoikeuksista, ja ne ovat universaaleja. Mikä tarkoittaa että ne kuuluvat kaikille. Ihan kaikille.

Olen monesti kuullut kysyttävän, että miksi sitä pitää "juhlia?". Että miksi sen puolesta pitää marssia ja sitä ylpeyttä oikein hehkuttamalla hehkuttaa ja hieroa muiden kasvoille. Että kun ei heteroidenkaan tarvitse sitä heterouttaan muille julistaa, niin miksi sitten niiden?

Niin. Jos asia olisikin noin selvä ja tasa-arvoisuus ihan oikeasti maailmassamme vallitsisi niin eihän sitä tarvitsisikaan. Mutta kun ei se noin ole. Ja jokaisessa pride-kulkueessa minä mietin niitä, jotka toivoisivat voivansa olla mukana; niitä, jotka eivät sitä (vielä) uskalla tehdä. Niitä kaikkia pikkukaupungeissa kärvisteleviä, masennuksen, itsetuhoisuuden ja -inhon kanssa kamppailevia nuoria, jotka luulevat olevansa yksin maailmassa. Niitä, jotka eivät voi ymmärtää, miksi he ovat erilaisia. Niitä, jotka niin epätoivoisesti toivovat voivansa olla ihan niinkuin muutkin. Pride-viikko ja sen joka vuosi kruunaava kulkue ovat viesti paitsi sille edustamastaan kansasta vieraantuneelle Arkadianmäelle, myös heille. Te ette ole yksin. Teitä on lisää. Paljon lisää. Ja se, mitä te tunnette, ei ole aihe häpeään. Teillä on kaikki syyt maailmassa olla ylpeitä itsestänne, juuri sellaisena kuin olette. 

Se ikiaikainen väittely "synnytäänkö siihen vai kasvetaanko siihen" on minulle täysin toissijainen. Enkä ymmärrä, millaisia tarkoitusperiä se keskustelu edes palvelee. Entä jos voidaan osoittaa sen olevan synnynnäistä, ihan niinkuin vihreiden silmien tai vasenkätisyyden? Jos se voidaankin laboratorio-olosuhteissa eristää tietyn kromosomin aiheuttamaksi? Olisiko siinä peruste sikiöseulontaan? Oikeuttaisiko se vaikka raskaudenkeskeytyksen? 

Mistään kevein perustein tehdystä lifestyle-valinnasta siinä ei ole kyse. Sellaista on vaikka kasvissyönti. Tai ateismi. Tai Crocsien käyttäminen. Mutta miten joku voi kuvitella kenenkään tietoisesti valitsevan elämän, joka edistyneimmissäkin, liberaalisuudellaan ja yksilönvapaudellaan ylpeilevissä maissa altistaa kiusaamiselle, syrjinnälle ja väkivallalle? 

Koska sitä se tekee. Vaino, vankeustuomiot, kidutus, kuolemanrangaistukset ja esimerkiksi suuntautumista korjaamaan pyrkivät raiskaukset saavat meidät pöyristyneinä pyörittelemään silmiämme kaikennäköisten Ugandojen ja Etelä-Afrikoiden takaperoisuudelle, mutta osataan sitä meilläkin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa seksuaalinen orientaatio on kolmanneksi suurin viharikosten motiivi. 

Jokseenkin kätevästi kaikissa homokeskusteluissa sivuutetaan se tosiasia, että sellaisissa yhteiskunnan tukipilareina toimivissa heteroperheissä ne ovat ne homotkin kasvaneet. Parhaassa tapauksessa juurikin sellaisista miehen ja naisen malleista nauttien. Niin että ehkä se orientaatio ei vesirokon lailla olekaan tarttuvaa? Ehkä se ei olekaan virus, joka raivoisasti pyyhkisi yli koko maan hävittäen perussuomalaisten äänestäjät dinosaurusten lailla sukupuuttoon?

Ja jos siitä miehen ja naisen mallista lapsen kasvuympäristössä ollaan niin huolissaan, niin entäs nuo (hetero)yksinhuoltajaperheissä kasvavat (hetero)avioerolapset joiden isät ovat teillä tietymättömillä eivätkä edes elatusapuun vaivaudu? Ja kaikki adoptioon päätyvät ei-toivotut, heitteillejätetyt lapset? Niiden pyhien heterounioneiden tuotoksia nekin. Yli puolet avioliitoista päättyy tällä hetkellä eroon, joten kyllä minä olisin taipuvainen uskomaan, että ihan itse ne heterot ovat avioliittoinstituutionsa ryssineet ja sen pyhyyden rapauttaneet. 

Tasa-arvoisessa avioliitossa on nimensä mukaisesti kyse juuri tuosta: tasa-arvosta. Ja mehän niin tykkäämme patsastella sen mallimaana. Jos rekisteröity parisuhde olisi tasa-arvoinen avioliiton kanssa kaikissa suhteissa, niin eihän kellään olisi mitään intressejä ylläpitää kahta rinnakkaista instituutiota, eihän? Sanoohan sen jo terve järkikin. 

Eilinen Helsinki Pride kokosi kulkueeseen ja sitä seuranneeseen puistojuhlaan arviolta yli 20 000 ihmistä - ainakin tuplasti sen verran mitä edellisenä vuonna. Siellä olimme mekin, rakkautta - omaamme ja muiden- juhlien. Osa marssijoista kertoi tulleensa mukaan nimenomaan taannoisen lakialoiteäänestyksen ärsyttämänä. Ja selvän viestin se lähettikin. Vietimme päivää mahtavien tyyppien kanssa loistavia keskusteluja käyden ja sydäntälämmittäviä tarinoita jakaen. Uskokaa vain - ei se tähän jää. 

Rakkaus on ihmisoikeus - kyllä kaikilla on oltava yhtäläinen oikeus anoppiin!