Kaartin 6 toinen kattaus - jopa edeltäjäänsäkin parempi

Ensimmäistä kertaa kevättalvella järjestetty Kaartin Kutonen - gurmeeturnee oli menestys jo ensimmäisellä kerrallaan, mutta nyt meneillään oleva toinen kattaus on mahdollisesti jopa vielä parempi.

* * * 

Blogi on viime aikoina viettänyt hiljaiseloa kirjaprojektin ja muiden töiden vuoksi, eikä nälkää ole todellakaan tarvinnut viime viikkojen reseptintestausten myötä nähdä. Itse ruokaa ei kyllä ole välillä tehnyt mieli nähdä enää koskaan... 

Mutta koska maanantai ja koska Kaartin Kutonen. Ja koska onhan se kiva istua valmiiseen pöytään.

Kevättalvella ensimmäistä kertaa järjestetty Kaartin Kutonen oli menestys jo ensimmäisellä kerrallaan. Mukana olevien ravintoloiden tarjonta oli tasokasta kautta linjan eikä logistiikkapuolikaan lastentaudeista kärsinyt.

Eilen alkaneen Kaartin Kutosen toisen kattauksen kokoonpano on Pompieria lukuunottamatta sama. Tällä kierroksella sen on korvannut juuri avautunut ja kehuja kovasti kerännyt Vinkkeli. Oppaamme, Ragún Antti Asujamaan mukaan tällä periatteella jatketaan vastaisuudessakin, eli yksi ravintoloista aina putoaa.  

Ahneina elämyksennälkäisinä olimme buukanneet itsemme ensimmäiseen lähtöön kestosuosikistamme Ragústa, jossa matka alkoi tuulisen syyssään ansiokkaasti karkottaneella eggnoggilla. Ruokajuomaksi kaadettiin Ragún omaa, Salossa sijaitsevassa Solmu-panimossa pantua amber alea. 

Ragún annos, omenaataatelihillon kanssa tarjoiltu; confitoidusta ja savustetusta ankasta haudutettu ragu  (ding ding ding!) sinappipolentalla ja itsetehdyllä ankkamakkaralla oli sitä, miltä se kuulostaakin. 

Ja hurmasi (taas) tarjoilupurkista avattaessa pöllähtävällä savupilvellään.

Lisää Raguun rakastumisesta suorastaan holtittomien ylisanojen säestyksellä löydät blogista täällä.

Meidän kierroksemme seuraava etappi oli Pastis, jonka annos oli meidän (ja illan aikana vapaamuotoisesti suoritetun gallupin) mielestämme kierroksen heikoin lenkki. 

Karitsansydäntä, itse idätettyä tempehiä ja sienivaahtoa sisältävä annos oli ehtinyt tarjolle tuotaessa jo jäähtyä ja oma sydämeni oli niin sitkaskin, että ruokailuvälineet meinasivat jäädä kakkoseksi. 

Toisessa kestosuosikissani Juuressa pääsimme tutustumaan pari kuukautta sitten avattuun kellariin. 

Täältä löytyi myös kierroksen ehdoton suosikkini: mystisellä ulkomuodollaan hurmannut ylistys palkokasveille. 

Mm. Gobbas Gårdin härkäpapuja, mannaryyniä, kahvipapuvaahtoa ja muhitettuja herneitä sisältänyt annos oli sitäpaitsi vielä vegekin. 

Toimiva annos myös sen kanssa tarjotun valkoisen Spätburgunderin kanssa. 

Juuren lounas on muuten hinta-laatusuhteeltaan kaupungin parhaimmistoa - lisää blogissa täällä.

Spisissä eteen kannettiin turskaa sekä perunahelmille rakentunut punajuurikaviaari. Niin ja jumalaista tillikastiketta, jonka toffeemainen paahteisuus sai aikaan sen, että luovuimme seuralaisena toimineen Kissabloggarin kanssa viimeisistäkin tähän saakka suhteessamme ylläpitämistämme käyttäytymisnormeista ja nuolimme lautaset. 

Loiren laaksosta peräisin ollut utuisa Sauvignon Blanc oli ehkä illan onnistunein juomaparitus. Kyllä ne vaan osaa. Aijettä.

Lisää Spisistä blogissa täällä.

Gastrobar Emon annos ei pettänyt odotuksia sekään: loppuun saakka mietittyä tekstuurien ja makujen harmoniaa. 

Muikunmäti oli mm. pikkelöityä omenaa ja maa-artisokkaa sisältäneessä annoksessa varsin sopuisasti sivuosassa eikä sen suolaisuus päässyt dominoimaan koko esitystä.

Lisää kokemuksia Emosta? No niitähän löytyy blogissa täältä.

Vinkkelin mukaantulo oli meitä erityisesti kutkuttava yllätys, sillä se löytyy kärkisijoilta kaiken viime kuukausien hässäkän aikana tuskallisen pitkäksi kasvaneelta must see-ravintolalistaltakin. 

Häränhäntäragun kanssa tarjoillussa häränhäntäconsomméssa oli ihanan syvä maku. Selleri toi annokseen viehättävää kontrastia. Ruokajuoma oli varsin yllättävä veto: se oli nimittäin sherryn lailla valmistettua keltaista (vin jaune) Ranskan Chateau-Chalonin alueelta. 

Jälkiruoka oli Calvadosta ja omenaa sisältänyt savariini ja sen kanssa tarjoiltu itävaltalainen Auslese pisti sukat pyörimään niin, että Ruotsista saapuneen toisen seuralaisen silmän välttäessä tyhjensin myös hänen lasinsa. 

Rakkaus selvästikin on sokea. 

Erinomaisen onnistuneen illan jälkipuintia varten siirryimme illan aikana mukaan tarttuneiden uusien ystävien kanssa Latvaan (jossa muuten vietimme ruotsalaisen kanssa ensitreffejämmekin!) 

Mahtava ilta mahtavassa seurassa. Taas. 

Kotiinviemisinä oli hilpeyden lisäksi myös päätös lähteä katsomaan gorilloja Ugandaan. 

On se elämä vaan aika mahtavaa. 

PS. Kuvia ja tunnelmia edelliseltä kierrokselta löydät täältä.

Onko siellä joku lähdössä kierrokselle? Vai joko ehditte testaamaan ensimmäisen lähdön? Mitkä olivat teidän suosikkinne?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?