Kuten todettu, se espanjankieli on allekirjoittaneella yhä hakusessa. Vaikka uudenvuodenjuhlinnan huumassa taisin Yläkerran Herralle luvata, että sen tämän vuoden aikana opettelisin...
Joskus aivoni yllättävät päättelykyvyllään tosin minut itsenikin. Olimme kerran etsimässä rautakauppaa, jolloin (taas) tuskastuneena tajusimme, että kyllä se elämä olisi aikalailla helpompaa, jos tuo paikallinen kieli olisi hallussa. Kunnes liikennevaloissa koin taas yhden Sademies-hetkistäni. Kahvi on café, ja sitä myy cafeteria. Uima-allas taas on piscina, ja niitä myyvät piscineriat. Jolloin... jos latinaksi rauta on ferrum, täytyy espanjan kielen vastineen olla jotain vastaavaa. Eli rautakauppa on siis ferreteria (toki houkuttelevampi ja kielitieteellisesti vähintään yhtä todennäköinen teoria olisi se, että ne ovat pelkkiin jyrsijälemmikkeihin erikoistuneita puoteja.)
Ilmoittaessani tämän Herrasmiehelle oli hänen vuoronsa yllättyä. "Mistä tuo tuli?" hän hämmästyi. No seitsemän vuoden opintolainojen rahoittamista yliopisto-opinnoistahan se. On sitä hetkensä humanistillakin. Seuraavaksi löysin itseni selittämässä rautakaupanmyyjälle tarvettamme löytää jotain, jolla poistaa autotallinoveemme ilmestynyt graffiti. Tuolloin hämmästyin jo minäkin.
Yksi asia, joka on kuitenkin meille ollut alusta saakka selvää on se, mitä myydään churreriassa. No churroja! Joita ilman sunnuntai ei vaan ole sunnuntai. Madridilaiset churro madrilengat ovat ohuempia, rapsakampia ja eivät niin makeita.
Andalusiassa yleisemmät, myös kuulemma tejeringan ja batonin nimellä tunnetut churro malagueñat sen sijaan ovat munkkimaisempia ja yleensä isossa padassa paistetusta kiepistä leikeltyjä tankoja (videomateriaalia täällä). Joista paikalliset sunnuntaisin kirkon jälkeen kokoontuvat nautiskelemaan vuoritolkulla.
Näitä herkkuja kun ei saa ihan koska vaan - meidän churreriastamme niitä saa aamulla yhteen saakka ja taas iltapäivällä viidestä eteenpäin.
Parhaimmillaan ne ovat juuri paistettuina. Ja paksuun, ihanaisen suklaiseen kaakaohon kastettuna. Ja sanomattakin on selvää, että paras suklaa tähän(kin) tarkoitukseen on se kotimainen Fazerin sininen.
Nimityksissä on selkeät kulttuurierot. Espanjassa sitä dippiä nimitetään kaakaoksi, Suomessa suklaakastikkeeksi :)
VastaaPoistanäin on :-) Mutta voi herranjumala, että se onkin hyvää <3
PoistaChurrot ovat kyllä hyviä ,vaikken aihan kauheasti uppopaistetuista leivonnaisista välitäkään.Espanjassa olen syönyt ja Venezuelassa,jossa paikallinen,myös USAan levittäytynyt churroketju Churromania on vienyt churrot vähän eteenpäin eli myy täytettyjä ja vaikka minkälaisia churroja.
VastaaPoistaQuerida mia,el español basico no es tan dificil y estoy seguro de que vas a apprender a hablarlo;D
churrot on niiiiiiiiiiiiiin hyviä <3 kyllä niitä raaskii sen kerran viikossa syödä :-)
PoistaOnneksi meidän lähellä ei ole churreriaa... tiedä, miten muhkea matami minä jo olisin.
VastaaPoistaehkä niitä ei osaisi kotiolosuhteissa edes adoptoida osaksi viikottaista rutiinia...? Ehkä... ;-)?
Poista