* * *
* * *
Vain noin 120 000 asukkaan Cadiz tuntuu heti kotoisalta, mutta turhauttavalta. Ensimmäisten kahden päivän aikana tunnun olevani aina väärässä paikassa, vaikka hotellini on ihan Vanhan kaupungin ja uuden kaupungin välissä sijaitsevan kaupungintalon aukion eli Plaza Ayuntamienton vieressä.
Sitten muistan Tunisissa (ja joka ikisessä maailman kaupungissa) kokemani vaikeudet, jotka selittyivät omassa päässäni sillä täysin loogisella teoriallani, että yön aikana kääpiöt olivat (taas) käyneet vaihtamassa katujen paikat uusiksi.
Legendaarinen suuntavaistottomuuteni (sori, iskä...) ei ole pettänyt tälläkään kertaa: käy ilmi, että olen pitänyt karttaa väärin päin.
Legendaarinen suuntavaistottomuuteni (sori, iskä...) ei ole pettänyt tälläkään kertaa: käy ilmi, että olen pitänyt karttaa väärin päin.
Cadiz on rakentunut ikäänkuin käden muotoon. Sen kapean, meren molemmilta puolin ympäröimän käsivarren alueella sijaitsee uusi Cadiz vanhan kaupungin levittyessä barrioineen, eli ikivanhoine naapurustoineen käsivarren päässä Atlantin rannalla olevan "käden" alueelle.
Nuo katukivetykseen maalatut eriväriset linjat ovat muuten vanhaa kaupunkia halkovia, eri nähtävyyksille opastavia reittejä. Kätevästi opin tämänkin heti kartalle päästyäni...
Ja nähtävää täältä löytyy- onhan Cadiz on Espanjan ja koko eteläisen Euroopan vanhin asuttu kaupunki. Nimensä se on saanut kaupungin arabiankielisestä nimestä Qadis, jonka juuret ovat puolestaan latinan kielen linnoitusta tarkoittavassa sanassa. Mutta tämäkin juontuu jo merenkävijöinä kunnostautuneiden foinikialaisten ajalle.
Foinikialaiset perustivat kaupungin 1100 eaa ja sen merkityksestä heille kertoo myös se, että Cadizista onkin löydetty Espanjan ainoat foinikialaisajalta peräisin olevat sarkofagit eli kiviset ruumissarkut (ne muutamat muut Euroopasta löydetyt ovat Sisiliasta).
Miehen arkku löytyi sattumalta 1887. Sen löytänyt arkeologi oli kuolemaansa saakka varma, että jostain löytyisi vielä naisenkin arkku. Liki sata vuotta myöhemmin sellainen vihdoin löytyikin - ja arvatkaa mistä? Sen samaisen arkeologin sittemmin rakennustyömään tieltä puretun kotitalon alta.
Molemmat näistä löytyvät nykyään Cadizin arkeologisesta museosta (mielenkiintoisena yksityiskohtana museosta mainittakoon myös, että EU-kansalaisilta ei sinne peritä pääsymaksua lainkaan).
Foinikialaisten jälkeen kaupunki toimi roomalaisten laivastotukikohtana, jota seurasi visigoottien aika. Vuodesta 711 kaupunkia hallitsivat maurilaisvalloittajat, joilta kuningas Alfonso X Viisas valloitti kaupungin takaisin Reconquistassa takaisin 1262.
Arabivalloittajien perintö elää täällä, kuten muuallakin Andalusiassa, yhä arkkitehtuurissa vahvana. Kannattaa siis pysähtyä ihailemaan azulejoin eli paikallisin koristeellisin laatoin vuorattuja upeita porraskäytäviä ja sisäpihoja.
Reconquistaa seuraavina vuosisatoina Cadiz nousi todelliseen kukoistukseensa. Kristoffer Kolumbus lähti täältä toiselle ja neljännelle matkalleen Uuteen Maailmaan, ja reissujen jälkeen Cadizista tuli entistäkin merkittävämpi kauppasatama, millä oli myös varjopuolensa: seuraavat 200 vuotta se oli kovinkin suosittu kohde englantilaisten iskuille.
1587 muuan Francis Drake valtasi sataman kolmeksi päiväksi vangiten kuusi laivaa, tuhoten 31 muuta ja viivästyttäen näin Espanjan suuren sotalaivaston Armadan liikkeellelähtöä peräti vuodella.
Alunperin Sevillassa sijainnut, Amerikan ja Espanjan välisiä kauppasuhteita hoitanut Casa de Contratación siirettiin logistisesti järkevämpään Cadiziin ja 1700- luvulla kaupunki oli vastuussa peräti 75 prosentista Espanjan ja Amerikan välisestä kaupasta.
Merenkäynnin ja kaupan merkitys Cadizin historialle näkyy myös sen arkkitehtuurissa: kaupunkia kutsutaan myös vahtitornien kaupungiksi.
(En tosin viitsi kysyä keneltäkään, onko tämä syy myös sille, minkä vuoksi Jehovan todistajat tuntuvat päivystävän lehtineen joka kadunkulmassa...)
(En tosin viitsi kysyä keneltäkään, onko tämä syy myös sille, minkä vuoksi Jehovan todistajat tuntuvat päivystävän lehtineen joka kadunkulmassa...)
1700-luvulla vahtitorneja oli kaikkiaan 160 kappaletta, joista 126 on pystyssä yhä tänäänkin. Kauppiaat ja aateliset rakennuttivat tuolloin itselleen hulppeita taloja, joista jokaisessa oli torni, josta vahtimiehet seurasivat lähestyviä laivoja.
Yksi tyypillinen esimerkki on tämä 1690-luvulta peräisin oleva Casa del Almirante, vanhasta kaupungista läheltä kaupungintalon aukiota löytyvä nelikerroksinen ihanuus. Olisi muuten kuulemma parasta aikaa myytävänäkin (olisiko tässä se meidän kommuunimme?)...
Ongelmalliseksi näiden talojen kohdalla on koitunut niiden status suojeltuna rakennuksina, joiden kunnostusta säätelevät tiukat säännöt. Niinpä prosessi osoittautuu yleensä niin aikaavieväksi rahanreiäksi, että se karkoittaa lopulta myös sinnikkäimmät butiikkihotelliyrittäjät.
Yleisöllekin avoinna oleva on Torre Tavira, jonka huipulta voi ihailla näkymiä koko Cadizin yli.
Jos taas vilvoittelua kaipaat, suuntaa suositun Genovés-puiston koristepuiden suojiin. Kolumbuksen itsensä kerrotaan tuoneen Uudesta maailmasta tuliaisinaan eksoottisia puita Cadiziin.
Muualla Espanjassa kaupungin asukkaita kutsutaan sen muinaisesta nimestä juontuvalla nimellä gaditano. He ovat kuuluisia hulluttelustaan ja elämänilostaan. Osansa tässä on epäilemättä laskiaisen karnivaalilla - Cadizin juhlia kun pidetään koko Espanjan riehakkaimpana.
Gaditanojen kerrotaan olevan aina valmiita juhlaan, nauttimaan viinistä, hyvästä ruoasta ja ystäviensä seurasta myöhään yöhön.
(Ei siis mikään ihme, että kaupunki tuntuuu niin kotoisalta!)
Tämä Matka-blogissa tiedetään kertoa, että kaupunkia kutsutaan myös Euroopan Havannaksi. Ei ihme - Cadiz hurmaa valollaan ja väreillään.
Tänne palaisin vaikka heti. Löytyykö sieltä Cadizin-kävijöitä? Mikä oli teidän suosikkinne?
* Matka toteutettu yhteistyössä Cadizin alueen matkailun kanssa *
__________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!
